maanantai 26. kesäkuuta 2017

FESTARIKESÄ 2017

Olin jo talvella tehnyt päätöksen, että työskentelisin koko kesän. Lomasta en edes haaveillut ja kun kesätekemisistä tuli puhetta, halusin heti vaihtaa puheenaihetta. Luonteeltani olen nimittäin sellainen, että helposti harmistun jos koen että jään jostain paitsi. Harvoin koen että jään, mutta sitten kun koen, niin se harmistuksen tunne on todella kova.

6.7.2015j
RUISROCK 2015

En siis ollut suunnitellut kesäksi oikein mitään, WEEKNDin keikkaa lukuun ottamatta, jota onkin odotettu lippujen myyntiintulosta asti. Olen repinyt kaiken ilon irti niistä vapaa-ajoista mitä on ollut. Hypin siis kirjaimellisesti onnesta kun huomasin työvuorot saatua, että RUISROCK viikonloppu oli vapaana! Ja uudestaan pääsin hyppelemään onnesta, kun sain vielä hankittua itselleni 3-päivän lipun ennen niiden loppumista. Tosin osa porukasta on edelleenkin ilman lippuja, mutta ehkä niitä vielä jostain saa hankittua.

6.7.2015o
RUISROCK 2015

Ostin lipun niin innoissani, etten edes ollut katsonut etukäteen ketä artisteja on tulossa, Zara Larsson nyt oli tiedossa ja häntä eniten odotan. Listaa kuitenkin näin viime aikoina selanneen on se oma "aikataulu" muotoutunut. Eriasia sitten että pääseekö niitä kaikkia katsomaan, osa kuitenkin menee päällekkäin. Sen näkee kuitenkin sitten, ilman stressiä ajattelin nämä festarit ottaa, Zara Larsson kuitenkin itselle se tärkein.

Perjantai:
TYGA (US) | JVG | STORMZY (UK) / HALOO HELSINKI! | KYGO (NO) | GASELLIT
Lauantai:
SANNI | CHARLI XCX (UK) | MARTIN GARRIX (NL)
Sunnuntai:
SEAN PAUL | KINGFISH, DIISON & PASTORIPIKE | MAC MILLER (US) | ZARA LARSSON (SE) | TRAVIS SCOTT (US)


15.8.2016d
FLOW 2016

Ja sitten kesän lopulla odottelisi vielä tuo FLOW. Sinne ei vielä ole lippua ja vähän kahden vaiheella olen menenkö vai en. Houkuttaa kyllä, mutta saa nähdä. Viime vuonna tuli otettua semmoinen "yolo-flow", eli samana viikkona ostettiin liput. Todennäköisesti tänäkin vuonna sama setti tiedossa. Erityisesti haluaisin nähdä Lana Del Rey. Myös sunnuntaina esiintyvä Frank Ocean kiinnostaa, mutta näissä festareissa onkin kyse niistä itse festareista. Tapahtumassa on niin paljon kaikkea muuta, että kyllä tänne on edes yhdeksi päiväksi päästävä.

Untitled
FLOW 2016

lauantai 24. kesäkuuta 2017

HERKKUHETKI

Pienet herkuttelut luovat aina oman piristeensä päivään kuin päivään. Olen vahvasti sitä mieltä, että jäätelö päivässä on suositeltavaa, ellei jopa välttämättömyys, varsinkin kesällä. Tässä onkin viime aikoina tullut löydettyä kaksi omaa lempparia joiden on aika päästä tänne bloginkin puolelle esittelyyn.

24.6.2017

M A G N U M    D O U B L E    C O C O N U T

Magnumilta taitaa aina näin kesän alle putkahtaa uutuuksia. Tänä vuonna tuli esille tuon kuvassa näkyvän kookosmaun lisäksi vastaava vadelmanmakuisena. Molempia on tullut maistettua (luonnollisesti), mutta näin kookoksesta pitävänä, on tämä ehdottomasti suosikkini. Kookoksenmakua voisi kyllä olla enemmän, mutta hitti jäätelö on silti. Muutenkin kookoksenmakuisia jäätelöitä on todella vähän myynnissä Suomessa, joten tämä on kyllä toivottu lisä jäätelöaltaisiin. Vielä kuin hyvin monesta kaupasta löytyy valikoimista, niin kesän jäätelöhetket on varmasti nyt turvattuja.

24.6.2017a

E H R M A N N    H I G H   P R O T E I N    C H O C O L A T E   P U D D I N G

Tämä onkin minulle täysin uusi alueenvaltaus. Kaikki tämmöiset proteiinituotteet olen kiertänyt kaukaa, kerran sellaista maistoin ja oli aivan kamalan makuista. Nyt olen kuitenkin töissä ollessani joka päivä nähnyt ison lavallisen näitä ja mielenkiinto heräsi. Oli siis pakko päästä maistamaan ja ai että oli hyvää! Ei yhtään maistunut siltä, että näihin olisi lisätty jotain ylimääräistä. Monesti proteiinipitoisista tuotteista jää semmoinen tunkkainen olo suuhun, tästä ei todellakaan jäänyt. Makukaan ei ole ällön suklainen, vaan juuri sopiva. Näitä löytyy siis vielä mauiltaan vanilja sekä minttusuklaa. Kaikissa kaupoissa ei tosin löydy, meidän lähikaupasta ei ainakaan, mutta kaikista isommista löytyy varmasti.

Äh, tänään on lauantai ja vähän tuo Skam:in viimeine jakso aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. Tavallaan haluan nähdä, odottanut tuota viimeistä jaksoa, mutta samalla tuntuu haikealta kun on viimeinen jakso. Onneksi kyseisen sarjan voi aina aloittaa alusta katsomaan, varsinkin niitä lemppari tuottareita.

torstai 22. kesäkuuta 2017

HÄVISIN MONOPOLISSA

Vakavista aiheista jatketaan myöhemmin lisää. Huomasin kuitenkin heti, että tuntui paljon paremmalta kun asia oli sanottu ulos, tuotu julki. Helpottaa huomattavasti puhumista ja mikä tärkeintä, sitä oloa. Vielä pitää kuitenkin kerätä sitä rohkeutta seuraavan "paljastuksen" suhteen. Jatketaankin päivittelyä ihan näin perinteisesti arjen kuulumisilla, tuntuu että niistä ei olekaan täällä vähän aikaan tullut kirjoiteltua.

20.6.2017f

Päivät vierähtää tosiaan töissä, mutta silti olen ehtinyt tehdä paljon muutakin. Jotenkin ei kuitenkaan kirjoitusta meinaa syntyä, vaikka päässä ajatuksia on todella paljon. Eipä siinä mitään, mennään kuvien voimilla kerrottuna!

Tuntuu että kesä menee aikalailla säiden osalta niin, että joka toinen päivä sataa ja joka toinen päivä aurinko paistaa. Sandaalitkin on löytynyt jalkaan useampana päivänä ja aina vain kun siihen on pieninkin mahdollisuus, vedän nuo viime kesänä ostetut Adidakset jalkaan. Tai no onhan niitä tullut käytettyä ympäri vuoden roskienvienti kenkinä...

Monopolin pelaaminen oli kyllä viime lauantain puuhia, mutta menköön nyt tähän viikkoon. Peleistä puheenollen, huomaan nykyään itsessäni sellaisen piirteen kuten esim. että esitän, ettei minua kiinnosta häviänkö vai voitanko. Todellisuudessa kilpailuvietti on kova ja nyt kun häviö tuli, niin kyllähän se sisällä aiheutti aikamoiset harmistukset. Tämä itsehillintä on tosin varmasti sitä "kypsyyden" merkkiä. Mutta ensi kerralla on pakko voittaa!

Orange Is the New Black:in uusi tuotantokausi tuli ulos ja sen sitten imaisin kahdessa päivässä. Kirosin itseni, sillä tuon piti olla se the kesäsarja, jota sitten katsellaan pitkin kesää. Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, joten uusi sarja oli jostain bongattava. Monopoli illan päätteeksi jäätiin Viston kanssa Ronille ja jostain sitten alettiin katsomaan Norjan Paratiisihotellia. Ja luonnollisesti siihen jäin koukkuun, tälläkin hetkellä tuossa pyörii jakso.

Käytiin Inkan kanssa katsomassa Tupacista kertovan leffan All Eyez On Me. Täydestä sydämestä voin leffaa suositella, jotenkin tuntuu niin epäaidolta katsoa leffaa jonkun toisen elämästä. Inkalle yritin sitä tunnetta kuvailla, joten otetaan tähän teillekin siihen yritystä. Aina kun katson elokuvaa koen että kaikki tapahtumat on sillä hetkellä totta. Leffat aina imaisevat minut mukaansa, mutta jälkikäteen on aina paluu todellisuuteen, uskottelu itselle että tämä oli vain elokuva. Noh, näissä sitä ei voi tehdä, se mitä näin oli oikeasti jonkun toisen elämää. Joku koki oikeasti elokuvan arvoisen elämän. Mind blowing!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

VOINKO OLLA KAUNIS SELLAISENA KUIN OLEN?

Keväällä minulle tapahtui kaksi semmoista isompaa asiaa, jotka vaikuttivat hyvin syvälle sisälle. Kaksi asiaa, jotka iskivät aika lujaa siihen omakuvaan ja muutenkin itsetuntoon. Itsevarmuus sai kolauksia ja niitä on tässä sitten päivä kerrallaan korjailtu. Hyviä päiviä on todella paljon, mutta sitten kun ne huonot päivät iskevät, ne myös iskevät. Aionkin kertoa näistä molemmista, tänään on vuorossa se "kevyempi".

Snapchatissä sekä Instagrammissa seurailevat ovat varmasti huomanneet, ettei minulla enää volyymiripsiä ole. Ne saivat kyytiä vastahakoisesti, kun kesällä alkaneessa työpaikassa ilmoitettiin, ettei kyseisiä ripsiä saa olla. Rehellisesti siinä tilanteessa mietin jo hetken, että en ottaisikaan työpaikkaa vastaan. Havahduin kuitenkin tuohon ajatukseen ja pään sisällä alkoi herätä muutamia kysymyksiä: Milloin jostain ripsistä oli tullut minulle tärkeämpi asia kuin työpaikasta? Milloin määrittelin oman ulkonäköni täysin niiden pohjalta? Miksi en koe, että voin olla kaunis juuri sellaisena kuin olen? Mitä minulle oikein tapahtui?

Kerroin asiasta äidilleni ja hän hyvin varovaisesti totesi, että ehkä tekee ihan hyvää olla hetki ilman volyymiripsiä. Ja harvoin äidit väärässä ovat, niin vaikeaa kuin se joskus onkin myöntää. Ei se silti helppoa ollut ottaa niitä pois, eikä helppoa ole edelleenkään. Nyt tietenkin on sentään sen verran menty eteenpäin, että olen näihin omiin sintteihin jo ehtinyt tottua. Myönnän kuitenkin sen, että peilistä en itseäni oikein mielellään katsele ja jotenkin tuntuu koko ajan kovin alastomalta.

18.6.2017

Olin pitkää ihan naturellina, ilman minkäänlaisia pidennyksiä. Välillä saatoin joihinkin juhliin laittaa muutamia irtoripsiä, mutta sekin oli hyvin harvinaista. Usein kuljin jopa täysin meikittä. Ripsienpidennykset laitoin ensimmäistä kertaa syksyllä 2012 eli nopeasti laskien melkein viisi vuotta sitten. Vuoden niitä pidin ja sitten yhtenä aamuna vain totesin että ei enää. Kirjaimellisesti revin pidennykset irti ja tutkailin peilistä itseäni. Taisin laskea että kymmenen ripseä oli jäljellä ja vaikka olin lähdössä samaisena päivänä Lontooseen kaupunkilomalle, ei tuo alastomuus jotenkin haitannut minua. Päinvastoin se tuntui enemmänkin virkistävältä.

Keväällä 2015 aloin pohtia ripsien laittamista uudestaan. Blogeista luin paljon volyymiripsistä ja tutkailin paikkoja sekä hintatasoa. Olihan se hinta kirpaiseva, tiesin sen rumban mihin ryhtyisin, mutta silti päädyin sitten kesällä 2015 ottamaan ensimmäiset volyymiripset. Todellisuudessa en tiennyt kuinka pahasti se oikeastaan vaikuttaisi minuun. Näiden kahden vuoden aikana olin vain kaksipäivää ilman ripsiä. Kaksi päivää. Toisin sanoen pidin volyymiripsiä yhteensä 730 päivää ja senkin jälkeen luovuin niistä vain pakon edestä. Ja minä kun niin liputan luonnollisuuden puolesta.

Toinen ylläolevista kuvista on otettu n. kuukausi ennen kuin otin volyymiripset ja toinen vastaavasti muutama viikko sen jälkeen. Kun näitä kahta kuvaa vertailen, on minun kyllä myönnyttävä siihen, että pidän tuosta vasemmanpuoleisesta kuvasta paljon enemmän. Miksi siis minun on niin vaikea nähdä tuo sama luonnollinen kauneus peilistä tällä hetkellä? Viime viikonloppuna meikkasin varmaankin tunnin verran, koska en saanut millään tavalla itsestäni "tarpeeksi" kauniin näköistä. Harkitsin jo hetken että kaivaisin tekoripset esiin ja alkaisin niitä liimailemaan. Pysyin kuitenkin vahvana ja astuin ovesta sitten ulos ja ainoa asia mitä pystyin miettiä siinä matkalla oli se, että miten muut ihmiset minut näkevät? Miten voin mennä julkiselle paikalla tämän näköisenä? Miten voin mennä baariin kun näytän tältä? Olenko minä se, joista kaikki supattelevat, että tuo on tuo tyttö jolla on nuo kauniit kaverit?

Kauhulla odotin sitä ihmisten tuijottavaa ilmettä, tiedättehän? Sellaista mistä näkee oikein toisen lievän järkytyksen. Tai yllättyneisyyden. Ovi aukesi, ilmettä ei tullut ja siinä sitten illan mittaa aloin unohtaa koko asian. Ja niin se nytkin tuppaa menemään. Eilen töistä lähtiessä vilkaisin peiliin ja totesin jopa itselleni että minähän näytän ihan kivalta näinkin. Joten päivä ja hetki kerrallaan, olematta liian ankara itselleni. Tiedän etten näitä epävarmuuden tuntemuksia ulospäin näytä, mutta sisällä käyn päivittäin myllerrystä itseni kanssa. Ja tämä että saan kerrottua asian ulos, on yksi osa sitä uudelleen rakentamista. Toinen asia on kuitenkin itselleni sen verran rankempi, vaikka tämäkin tuntui yllättävän rankalta asialta myöntää, että sen kirjoittamiseen saan vielä hetken keräillä rohkeuttani.

torstai 15. kesäkuuta 2017

TORSTAI LISTA

15.6.2017a

Pieni torstai lista tässä samalla leffaa katsellessa ja syödessä. Näitä listoja voisi tehdä vähän useammin, tykkään ainakin itse blogeista lueskella ja onhan näitä kiva tehdäkin. Vielä pitäisi huomiselle alkaa ruokaa kokkailemaan, kaksi työpäivää edessä ennen viikonloppua. Rauhaisaa koti-iltaa siis vietellään.

Miten menee?
Ihan jees, lukuunottamatta selkää joka tuntuu olevan aika jumissa tämän päiväisestä työpäivästä. Myös vasemman jalan jalkapöytä on oudolla tavalla särkenyt jo melkeinpä viikon verran. Pitäisi kohta varmaankin käydä sitä näyttämässä jossain... Mutta muuten siis menee hyvin!

Mitä söit aamiaiseksi?
Mango piltin. Aika usein tulee kyllä se aamiainen skipattua kokonaa, aamuisin kun minulla ei ruoka meinaa pysyä sisällä. Nyt kuitenkin olen yrittänyt tässä skarpata, välillä menee paremmin välillä sitten taas syöminen tuntuu aivan mahdottomalta.

Mitä sinulla on päällä?
Musta t-paita, semmoinen tiukka ja korkeahko kauluksinen. Housut onkin mustavalkoiset kuviolliset, ohuet, jotka minulla on näiden lisäksi vielä khakinvihreänä sekä tumman sinisenä. Ostin molemmat viime kesänä, paidan Gina Tricotista ja housut H&M:stä.

Onko sinulla mitään koruja päällä?
On, lävistyksissä on korut sekä nilkassa nilkkakoru. Nilkkakorun vannoutuneena käyttäjänä olin aika murtunut, kun Rodoksesta ostettu koru hajosi tuossa kevään aikana. Valmistujaisiin koruja ostellessa bongasin yksinkertaisen hopeisen nilkkakorun H&M:stä ja nyt olen pitänyt sitä siitä lähtien koko ajan nilkassa.

Mitä olet kuunnellut tänään?
Työmatkoilla Spotifyta. Taylor Swift liittyi jälleen takaisin Spotifyhin, joten hänen biisejään on tullut luukutettua. Etenkin Bad Blood on nyt soinut aikalailla.

Kenen kanssa nukuit viime yönnä?
Tyynyläjän. Sain kavereilta syntymäpäivä lahjaksi boyfriend-tyynyn, joten sen kanssa tulee nukuttua todella hyvin. En varmaankaan enää osaisi nukkua kunnolla ilman sitä, pitänee varmaan alkaa raahaamaan mukana...

Parasta tänään?
Se kun kaupasta pääsi ostamaan kaikkea vihanneksia ja hedelmiä. Vähän ollut vaihteeksi rahan kanssa tiukkaa, niin palkkapäivänä muiden mennessä vaateostoksille, minä menen kasvisostoksille. Ja no tuo sää.

Kamalinta tänään?
No mitään sellaista kunnon kamalaa ei ole tapahtunut, mutta jos nyt jotain niin se kun ulkona on ihan unelma sää ja itse on sisällä töissä. Ja se että jalat on ihan kipeänä tuosta monen tunnin seisomisesta. Vasta istuessa huomaa kuinka jalkoja särkee. Oikeastaan enemmänkin tuota vasemman jalan jalkapöytää.

Viimeisin asia jonka ostit?
Kaupasta niitä vihanneksia ja jotain muitakin tarpeellisia asioita kuten saippuaa, deodoranttia ja tampooneja. Niin ja RuisRockiin lipun!

Suunnitelmia huomiselle?
Päivä kuluu töissä kuten tänäänkin ja illalla varmaankin nautin kotona olemisesta. Katson jonkun leffan tai sarjan. Voisi myös joogailla illalla.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

VALMISTUJAISET

3.6.2017a 3.6.2017

Valmistumispäivä tai oikeastaan viikko on aina semmoista yhtä sähellystä. Tarjottavia tehdään ja suunnitellaan pitkin viikkoa, Pientä jännitystä on koko ajan ilmassa ja sitten mennäänkin innoissaan nukkumaan odottaen seuraavaa aamua. Kuitenkin tuhat ja yksi asiaa pyörii mielessä, joten unesta ei tietoakaan.

Toisista valmistujaisistani on nyt vähän päälle viikko ja kyllähän se aika hurahti. Inkan kanssa odotettiin valmistujaisia, suunniteltiin ja valmistettiin tarjottavia. Koko tilanne oli hyvin erilainen kun lukiosta valmistuttaessa, josta muuten on jo kolme vuotta! Onhan se eriasia kun itse hoitaa täysin kaikki tarjoilut, järjestelyt ja muutenkin noh, kaiken.

3.6.2017b
3.6.2017c
3.6.2017d 3.6.2017e

Päivä oli kyllä iloa aamusta alkaen täynnä mutta ainakin omalta osalta myös sellaista eräänlaista helpottuneisuutta. En olisi todellakaan osannut ajatella, että näistä kahdesta vuodesta olisi tullut niin rankka, kuin siitä sitten tuli. Muistan vielä sen kun kouluun menin, totesin että kyllähän tästä kaikesta selviää, onhan sitä ennenkin selvitty. Noh, selvittiinhän siitä.

En todellakaan ole mikää mekko-ihmisiä, mutta onhan tämä semmoinen päivä, kun jopa minä haluan mekkoon sonnustautua. Valkoinen oli alusta alkaen se väri ja BikBokista löytyikin juuri sellainen mekko, jota olin pääni sisällä kaavaillut. Susan tuli vielä laittamaan lauantai aamulla hiukset rennolle kampaukselle ja pakko kyllä sanoa etten ole pitkään aikaa tuntenut itseäni niin kauniiksi, varsinkin niin tyttömäisen näköisenä.

3.6.2017g

torstai 8. kesäkuuta 2017

LÓREAL COLORISTA BLEACH

Vaikka tämä kesä on tosiaankin mennyt ihan yhtä ailahtelevasti kuin se oma mieli, niin olihan sitä kesätukkaa saatava. Kalenterissa nimittäin lukee kesäkuu, niin eikö se olekin silloin kesätukan paikka? Mitään semmoista supermullistavaa en lähtenyt tekemään, olihan valmistujaiset seuraavana viikkona. Toisin sanoen en oikein edes ollut suunnitellut hiusten värjäämistä. Sokokselta oltiin Inkan kanssa ostelemassa kaikenlaista valmistujaisia varten ja siinä yhdellä hyllyllä katse osui näihin LÓrealin Colorista-tuotteisiin joita onkin näkynyt jo aikapaljon somessa sekä ihan mainoksissa.

25.5.2017

Otin siis vain tuon valkaisevan, joka on jos oikein ymmärsin tarkoitus käyttää ennen kuin lisää niitä itse värejä. Siis kun on tummista hiuksista kyse, blondeilla all good. Itse halusin kuitenkin vain tuon valkaisevan-vaikutuksen, joten jätin itse värit vielä kauppaan.

Luonnollisesti tätä oli heti kotiin tultua kokeiltava, joten pistin hieman vastahakoisen Inkan hiuksiani valkaisemaan. Näissä asioissa kyllä huomaa sen oman kärsimättömyyden, en kyllä yhtään jaksa odottaa että jonkun asian voisi tehdä vaikka seuraavana päivänä. Mutta ei.

25.5.2017a

En ole koskaan aikaisemmin värjäillyt itse hiuksia, joten tulihan nuo ohjeet aika hyvin koluttua. Muutenkin olen sellainen että en oikein ohjeita jaksa lueskella, jolloin hyvin usein homma menee inprovisoimiseksi. Nyt siihen ei kuitenkaan ollut varaa. Ohjeet olivat kyllä ihan super helpot ja pakko sanoa että iso plussa koko tuotteesta siinä, että putilot oli numeroitu. Teki koko hommasta jotenkin paljon järjestelmällisempää ja näin ollen helpompaa. Ainoa asia missä pitää olla extra tarkka on siinä, että tämä tosiaan valkaisee. Pyyhkeen, vaatteiden ja ylipäätänsä huoneen jossa operaatiota suorittaa pitää olla sellaisia, joissa ei haittaa valkoiset läntit. Siispä kylppärissä, vanhat biksut päällä ja vanha pyyhe harteilla. Ja kumihanskat. Paketissa tulee mukana onneksi yhdet, niin ei tarvitse sitä miettiä.

25.5.2017b

Tuossa vähän kuvaa siitä, miltä hiukset nykyään näyttävät. Mukana tulee siis hoitoaine, joka lupaa poistaa keltaisuutta. Tuota ainetta on käytetty nyt kolme kertaa värjäyksen jälkeen. Käytän myös muita hopeashampoo tuotteita, joista enemmän pääseekin lukee TÄSTÄ postauksesta. Vielä olisi vähän tuo väri hakusessa, mutta alkaa kyllä näyttämään siltä, mitä olenkin tähän tukkaan kaavaillut. Aurinko muutenkin aina muokkailee hiusten väriä, joten sitä aurinkoa nyt vain odotellessa!

Noissa väreissä saa kyllä olla tarkkana, netistä löytyy vaikka mitä kauhutarinoita, joita ei todellakaan kannata käydä ukemassa juuri ennen kun meinaa ne omat hiukset värjätä... Kaikkien hiukset reagoi kuitenkin eritavalla eriaineisiin ja jos koko päästä olisi kyse, niin itse ainakin kävisin kampaajalla värjäyttämässä. Latvat sen verran eriasia, kun ei se aine siihen päänahkaan osu. Hetken kyllä mietin että olisin repäissyt ja vetässy koko pään, mutta se jääköön vielä ensikertaan hautumaan.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

CARLINGSIN KESÄFESTIVAALIT

En oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Kevät meni juuri niinkuin olin osannut odottaa, sujahtaen ohitse. Välttämättömyydet täytti kokonaan ne päivässä olevat 24 tunt Viimeisistä voimien rippeistä revittiin sitten sitä aikaa viihteellekin.

27.5.2017b

Kesä tuo luonnollisesti kaikenlaiset ulkotapahtumat ja festaritkin rantautuvat tässä urakalla. Minimaalisilla festareilla tulikin piipahdettua valmistujaisia edeltävänä lauantaina. VV oli tullut Rovaniemeltä takaisin Helsinkiin ja heti oli herralla ohjelmat hanskassa. Carlingsin Kesäfestarit oli VV kaivannut jostain ja niitä siinä sitten kertoili. Luonnollisesti en oikein sen enempää kuunnellut, mutta sitten kuulin sivukorvalla että puhuttiin ilmaisista tatuoinneista. Heti oli kysymässä hä, mistä on oikein kyse?!

Ääniwalliin siinä tuulisena päivänä sitten suunnattiin ja alue oli kyllä niin kesäisesti sisusteltu! Jos tuuli ei olisi kylmänä tuivertanut olisi ollut kyllä niin kesäinen fiilis. Monta kertaa tuli todettua että tällaisia pitäisi olla enemmän, ihmeteltiin tosin sitä vähäistä ihmismäärää. Osana syynä varmasti markkinoinnin puute, ei meistä mukana olleista kukaan olisi tiennyt kyseisestä tapahtumasta ilman VV:tä.

27.5.2017a

Koska oltiin paikalla aika ensimmäisten joukossa, saatiin napattua itsellemme ilmaiset drinkkiliput ja noh, aika paljon muutakin tavaraa mukaan kotiin... Tässä tulee taas jälleen huomattua se, kuinka paljon se ilmainen tavara nappaa. Ja tatuointi. Noh tällä kertaa kukaan meistä ei tatuointia napannut, vaihtoehdot olivat tosi erityylisiä kuin omani tällä hetkellä. Olisi kyllä ollut omalla tavallaan ihan mageeta hommata tuollainen festaritatuointi. Ilmaiseksi.

Kuten kuvista (jälleen) huomaa, ruokaa oli myös tarjolla. Ilmaiseksi. Erityisesti tuo Street Gastron hodari oli kyllä niin hyvää! Vaikka en oikein tuollaisen hapankaalin kaveri todellakaan ole, niin tuohon se istui kuin nenä päähän. Ja vohvelitikkarit oli sellainen idea, jota voisi oikein hyvin itsekin toteutella. Kesällä varsinkin jonkun grillailun merkeissä olisi oikein toimiva jälkkäri vaihtoehto!

27.5.2017c 27.5.2017c

Paikalta löytyi myös piste, jossa sai laitattaa naamaglittereitä kasvoille. Aikaisempina vuosina festareilla on näkyt niitä lapsuudesta tuttuja flash-tatuointeja. Viime vuonna näitä glitterkoristuksia näkyi ainakin Flow:ssa ja veikkaisin että tänä vuonna vielä enemmän. Saa nähdä mitä seuraavaksi kehitellään, ainakaan tänä vuonna Coachellassa ei nähty mitään uutta vastaavaa virittelyä. Mutta tuon palmun! Semmoinen kyllä olisi niin hauska kesäksi. Kylmää juotavaa sinne, ai että.

27.5.2017

Pojat nappasi myös ylläolevat paidat mukaan, joista saatiin ihan kivat hekottelut aikaiseksi. Ei ehkä sammoinen paita jota itse pitäisin mutta pojat kyllä ylpeänä paitoja kantoivat päällään. Itse nappasin tylsän harmaan, joka nyt on toiminut sellaisena koti/löhöily paitana. Kaiken kaikkiaan aika nappi tapahtuma oli, musiikki hyvää, ruoka hyvää ja seura hyvää. Vaikka ei sitä ilmaista tatuointia tullut otettua, niin kyllähän paljon jäi käteen. Ehdottomasti vastaaviin uusiksi vain kun sellaisia tulee!