maanantai 26. kesäkuuta 2017

FESTARIKESÄ 2017

Olin jo talvella tehnyt päätöksen, että työskentelisin koko kesän. Lomasta en edes haaveillut ja kun kesätekemisistä tuli puhetta, halusin heti vaihtaa puheenaihetta. Luonteeltani olen nimittäin sellainen, että helposti harmistun jos koen että jään jostain paitsi. Harvoin koen että jään, mutta sitten kun koen, niin se harmistuksen tunne on todella kova.

6.7.2015j
RUISROCK 2015

En siis ollut suunnitellut kesäksi oikein mitään, WEEKNDin keikkaa lukuun ottamatta, jota onkin odotettu lippujen myyntiintulosta asti. Olen repinyt kaiken ilon irti niistä vapaa-ajoista mitä on ollut. Hypin siis kirjaimellisesti onnesta kun huomasin työvuorot saatua, että RUISROCK viikonloppu oli vapaana! Ja uudestaan pääsin hyppelemään onnesta, kun sain vielä hankittua itselleni 3-päivän lipun ennen niiden loppumista. Tosin osa porukasta on edelleenkin ilman lippuja, mutta ehkä niitä vielä jostain saa hankittua.

6.7.2015o
RUISROCK 2015

Ostin lipun niin innoissani, etten edes ollut katsonut etukäteen ketä artisteja on tulossa, Zara Larsson nyt oli tiedossa ja häntä eniten odotan. Listaa kuitenkin näin viime aikoina selanneen on se oma "aikataulu" muotoutunut. Eriasia sitten että pääseekö niitä kaikkia katsomaan, osa kuitenkin menee päällekkäin. Sen näkee kuitenkin sitten, ilman stressiä ajattelin nämä festarit ottaa, Zara Larsson kuitenkin itselle se tärkein.

Perjantai:
TYGA (US) | JVG | STORMZY (UK) / HALOO HELSINKI! | KYGO (NO) | GASELLIT
Lauantai:
SANNI | CHARLI XCX (UK) | MARTIN GARRIX (NL)
Sunnuntai:
SEAN PAUL | KINGFISH, DIISON & PASTORIPIKE | MAC MILLER (US) | ZARA LARSSON (SE) | TRAVIS SCOTT (US)


15.8.2016d
FLOW 2016

Ja sitten kesän lopulla odottelisi vielä tuo FLOW. Sinne ei vielä ole lippua ja vähän kahden vaiheella olen menenkö vai en. Houkuttaa kyllä, mutta saa nähdä. Viime vuonna tuli otettua semmoinen "yolo-flow", eli samana viikkona ostettiin liput. Todennäköisesti tänäkin vuonna sama setti tiedossa. Erityisesti haluaisin nähdä Lana Del Rey. Myös sunnuntaina esiintyvä Frank Ocean kiinnostaa, mutta näissä festareissa onkin kyse niistä itse festareista. Tapahtumassa on niin paljon kaikkea muuta, että kyllä tänne on edes yhdeksi päiväksi päästävä.

Untitled
FLOW 2016

lauantai 24. kesäkuuta 2017

HERKKUHETKI

Pienet herkuttelut luovat aina oman piristeensä päivään kuin päivään. Olen vahvasti sitä mieltä, että jäätelö päivässä on suositeltavaa, ellei jopa välttämättömyys, varsinkin kesällä. Tässä onkin viime aikoina tullut löydettyä kaksi omaa lempparia joiden on aika päästä tänne bloginkin puolelle esittelyyn.

24.6.2017

M A G N U M    D O U B L E    C O C O N U T

Magnumilta taitaa aina näin kesän alle putkahtaa uutuuksia. Tänä vuonna tuli esille tuon kuvassa näkyvän kookosmaun lisäksi vastaava vadelmanmakuisena. Molempia on tullut maistettua (luonnollisesti), mutta näin kookoksesta pitävänä, on tämä ehdottomasti suosikkini. Kookoksenmakua voisi kyllä olla enemmän, mutta hitti jäätelö on silti. Muutenkin kookoksenmakuisia jäätelöitä on todella vähän myynnissä Suomessa, joten tämä on kyllä toivottu lisä jäätelöaltaisiin. Vielä kuin hyvin monesta kaupasta löytyy valikoimista, niin kesän jäätelöhetket on varmasti nyt turvattuja.

24.6.2017a

E H R M A N N    H I G H   P R O T E I N    C H O C O L A T E   P U D D I N G

Tämä onkin minulle täysin uusi alueenvaltaus. Kaikki tämmöiset proteiinituotteet olen kiertänyt kaukaa, kerran sellaista maistoin ja oli aivan kamalan makuista. Nyt olen kuitenkin töissä ollessani joka päivä nähnyt ison lavallisen näitä ja mielenkiinto heräsi. Oli siis pakko päästä maistamaan ja ai että oli hyvää! Ei yhtään maistunut siltä, että näihin olisi lisätty jotain ylimääräistä. Monesti proteiinipitoisista tuotteista jää semmoinen tunkkainen olo suuhun, tästä ei todellakaan jäänyt. Makukaan ei ole ällön suklainen, vaan juuri sopiva. Näitä löytyy siis vielä mauiltaan vanilja sekä minttusuklaa. Kaikissa kaupoissa ei tosin löydy, meidän lähikaupasta ei ainakaan, mutta kaikista isommista löytyy varmasti.

Äh, tänään on lauantai ja vähän tuo Skam:in viimeine jakso aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. Tavallaan haluan nähdä, odottanut tuota viimeistä jaksoa, mutta samalla tuntuu haikealta kun on viimeinen jakso. Onneksi kyseisen sarjan voi aina aloittaa alusta katsomaan, varsinkin niitä lemppari tuottareita.

torstai 22. kesäkuuta 2017

HÄVISIN MONOPOLISSA

Vakavista aiheista jatketaan myöhemmin lisää. Huomasin kuitenkin heti, että tuntui paljon paremmalta kun asia oli sanottu ulos, tuotu julki. Helpottaa huomattavasti puhumista ja mikä tärkeintä, sitä oloa. Vielä pitää kuitenkin kerätä sitä rohkeutta seuraavan "paljastuksen" suhteen. Jatketaankin päivittelyä ihan näin perinteisesti arjen kuulumisilla, tuntuu että niistä ei olekaan täällä vähän aikaan tullut kirjoiteltua.

20.6.2017f

Päivät vierähtää tosiaan töissä, mutta silti olen ehtinyt tehdä paljon muutakin. Jotenkin ei kuitenkaan kirjoitusta meinaa syntyä, vaikka päässä ajatuksia on todella paljon. Eipä siinä mitään, mennään kuvien voimilla kerrottuna!

Tuntuu että kesä menee aikalailla säiden osalta niin, että joka toinen päivä sataa ja joka toinen päivä aurinko paistaa. Sandaalitkin on löytynyt jalkaan useampana päivänä ja aina vain kun siihen on pieninkin mahdollisuus, vedän nuo viime kesänä ostetut Adidakset jalkaan. Tai no onhan niitä tullut käytettyä ympäri vuoden roskienvienti kenkinä...

Monopolin pelaaminen oli kyllä viime lauantain puuhia, mutta menköön nyt tähän viikkoon. Peleistä puheenollen, huomaan nykyään itsessäni sellaisen piirteen kuten esim. että esitän, ettei minua kiinnosta häviänkö vai voitanko. Todellisuudessa kilpailuvietti on kova ja nyt kun häviö tuli, niin kyllähän se sisällä aiheutti aikamoiset harmistukset. Tämä itsehillintä on tosin varmasti sitä "kypsyyden" merkkiä. Mutta ensi kerralla on pakko voittaa!

Orange Is the New Black:in uusi tuotantokausi tuli ulos ja sen sitten imaisin kahdessa päivässä. Kirosin itseni, sillä tuon piti olla se the kesäsarja, jota sitten katsellaan pitkin kesää. Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, joten uusi sarja oli jostain bongattava. Monopoli illan päätteeksi jäätiin Viston kanssa Ronille ja jostain sitten alettiin katsomaan Norjan Paratiisihotellia. Ja luonnollisesti siihen jäin koukkuun, tälläkin hetkellä tuossa pyörii jakso.

Käytiin Inkan kanssa katsomassa Tupacista kertovan leffan All Eyez On Me. Täydestä sydämestä voin leffaa suositella, jotenkin tuntuu niin epäaidolta katsoa leffaa jonkun toisen elämästä. Inkalle yritin sitä tunnetta kuvailla, joten otetaan tähän teillekin siihen yritystä. Aina kun katson elokuvaa koen että kaikki tapahtumat on sillä hetkellä totta. Leffat aina imaisevat minut mukaansa, mutta jälkikäteen on aina paluu todellisuuteen, uskottelu itselle että tämä oli vain elokuva. Noh, näissä sitä ei voi tehdä, se mitä näin oli oikeasti jonkun toisen elämää. Joku koki oikeasti elokuvan arvoisen elämän. Mind blowing!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

VOINKO OLLA KAUNIS SELLAISENA KUIN OLEN?

Keväällä minulle tapahtui kaksi semmoista isompaa asiaa, jotka vaikuttivat hyvin syvälle sisälle. Kaksi asiaa, jotka iskivät aika lujaa siihen omakuvaan ja muutenkin itsetuntoon. Itsevarmuus sai kolauksia ja niitä on tässä sitten päivä kerrallaan korjailtu. Hyviä päiviä on todella paljon, mutta sitten kun ne huonot päivät iskevät, ne myös iskevät. Aionkin kertoa näistä molemmista, tänään on vuorossa se "kevyempi".

Snapchatissä sekä Instagrammissa seurailevat ovat varmasti huomanneet, ettei minulla enää volyymiripsiä ole. Ne saivat kyytiä vastahakoisesti, kun kesällä alkaneessa työpaikassa ilmoitettiin, ettei kyseisiä ripsiä saa olla. Rehellisesti siinä tilanteessa mietin jo hetken, että en ottaisikaan työpaikkaa vastaan. Havahduin kuitenkin tuohon ajatukseen ja pään sisällä alkoi herätä muutamia kysymyksiä: Milloin jostain ripsistä oli tullut minulle tärkeämpi asia kuin työpaikasta? Milloin määrittelin oman ulkonäköni täysin niiden pohjalta? Miksi en koe, että voin olla kaunis juuri sellaisena kuin olen? Mitä minulle oikein tapahtui?

Kerroin asiasta äidilleni ja hän hyvin varovaisesti totesi, että ehkä tekee ihan hyvää olla hetki ilman volyymiripsiä. Ja harvoin äidit väärässä ovat, niin vaikeaa kuin se joskus onkin myöntää. Ei se silti helppoa ollut ottaa niitä pois, eikä helppoa ole edelleenkään. Nyt tietenkin on sentään sen verran menty eteenpäin, että olen näihin omiin sintteihin jo ehtinyt tottua. Myönnän kuitenkin sen, että peilistä en itseäni oikein mielellään katsele ja jotenkin tuntuu koko ajan kovin alastomalta.

18.6.2017

Olin pitkää ihan naturellina, ilman minkäänlaisia pidennyksiä. Välillä saatoin joihinkin juhliin laittaa muutamia irtoripsiä, mutta sekin oli hyvin harvinaista. Usein kuljin jopa täysin meikittä. Ripsienpidennykset laitoin ensimmäistä kertaa syksyllä 2012 eli nopeasti laskien melkein viisi vuotta sitten. Vuoden niitä pidin ja sitten yhtenä aamuna vain totesin että ei enää. Kirjaimellisesti revin pidennykset irti ja tutkailin peilistä itseäni. Taisin laskea että kymmenen ripseä oli jäljellä ja vaikka olin lähdössä samaisena päivänä Lontooseen kaupunkilomalle, ei tuo alastomuus jotenkin haitannut minua. Päinvastoin se tuntui enemmänkin virkistävältä.

Keväällä 2015 aloin pohtia ripsien laittamista uudestaan. Blogeista luin paljon volyymiripsistä ja tutkailin paikkoja sekä hintatasoa. Olihan se hinta kirpaiseva, tiesin sen rumban mihin ryhtyisin, mutta silti päädyin sitten kesällä 2015 ottamaan ensimmäiset volyymiripset. Todellisuudessa en tiennyt kuinka pahasti se oikeastaan vaikuttaisi minuun. Näiden kahden vuoden aikana olin vain kaksipäivää ilman ripsiä. Kaksi päivää. Toisin sanoen pidin volyymiripsiä yhteensä 730 päivää ja senkin jälkeen luovuin niistä vain pakon edestä. Ja minä kun niin liputan luonnollisuuden puolesta.

Toinen ylläolevista kuvista on otettu n. kuukausi ennen kuin otin volyymiripset ja toinen vastaavasti muutama viikko sen jälkeen. Kun näitä kahta kuvaa vertailen, on minun kyllä myönnyttävä siihen, että pidän tuosta vasemmanpuoleisesta kuvasta paljon enemmän. Miksi siis minun on niin vaikea nähdä tuo sama luonnollinen kauneus peilistä tällä hetkellä? Viime viikonloppuna meikkasin varmaankin tunnin verran, koska en saanut millään tavalla itsestäni "tarpeeksi" kauniin näköistä. Harkitsin jo hetken että kaivaisin tekoripset esiin ja alkaisin niitä liimailemaan. Pysyin kuitenkin vahvana ja astuin ovesta sitten ulos ja ainoa asia mitä pystyin miettiä siinä matkalla oli se, että miten muut ihmiset minut näkevät? Miten voin mennä julkiselle paikalla tämän näköisenä? Miten voin mennä baariin kun näytän tältä? Olenko minä se, joista kaikki supattelevat, että tuo on tuo tyttö jolla on nuo kauniit kaverit?

Kauhulla odotin sitä ihmisten tuijottavaa ilmettä, tiedättehän? Sellaista mistä näkee oikein toisen lievän järkytyksen. Tai yllättyneisyyden. Ovi aukesi, ilmettä ei tullut ja siinä sitten illan mittaa aloin unohtaa koko asian. Ja niin se nytkin tuppaa menemään. Eilen töistä lähtiessä vilkaisin peiliin ja totesin jopa itselleni että minähän näytän ihan kivalta näinkin. Joten päivä ja hetki kerrallaan, olematta liian ankara itselleni. Tiedän etten näitä epävarmuuden tuntemuksia ulospäin näytä, mutta sisällä käyn päivittäin myllerrystä itseni kanssa. Ja tämä että saan kerrottua asian ulos, on yksi osa sitä uudelleen rakentamista. Toinen asia on kuitenkin itselleni sen verran rankempi, vaikka tämäkin tuntui yllättävän rankalta asialta myöntää, että sen kirjoittamiseen saan vielä hetken keräillä rohkeuttani.

torstai 15. kesäkuuta 2017

TORSTAI LISTA

15.6.2017a

Pieni torstai lista tässä samalla leffaa katsellessa ja syödessä. Näitä listoja voisi tehdä vähän useammin, tykkään ainakin itse blogeista lueskella ja onhan näitä kiva tehdäkin. Vielä pitäisi huomiselle alkaa ruokaa kokkailemaan, kaksi työpäivää edessä ennen viikonloppua. Rauhaisaa koti-iltaa siis vietellään.

Miten menee?
Ihan jees, lukuunottamatta selkää joka tuntuu olevan aika jumissa tämän päiväisestä työpäivästä. Myös vasemman jalan jalkapöytä on oudolla tavalla särkenyt jo melkeinpä viikon verran. Pitäisi kohta varmaankin käydä sitä näyttämässä jossain... Mutta muuten siis menee hyvin!

Mitä söit aamiaiseksi?
Mango piltin. Aika usein tulee kyllä se aamiainen skipattua kokonaa, aamuisin kun minulla ei ruoka meinaa pysyä sisällä. Nyt kuitenkin olen yrittänyt tässä skarpata, välillä menee paremmin välillä sitten taas syöminen tuntuu aivan mahdottomalta.

Mitä sinulla on päällä?
Musta t-paita, semmoinen tiukka ja korkeahko kauluksinen. Housut onkin mustavalkoiset kuviolliset, ohuet, jotka minulla on näiden lisäksi vielä khakinvihreänä sekä tumman sinisenä. Ostin molemmat viime kesänä, paidan Gina Tricotista ja housut H&M:stä.

Onko sinulla mitään koruja päällä?
On, lävistyksissä on korut sekä nilkassa nilkkakoru. Nilkkakorun vannoutuneena käyttäjänä olin aika murtunut, kun Rodoksesta ostettu koru hajosi tuossa kevään aikana. Valmistujaisiin koruja ostellessa bongasin yksinkertaisen hopeisen nilkkakorun H&M:stä ja nyt olen pitänyt sitä siitä lähtien koko ajan nilkassa.

Mitä olet kuunnellut tänään?
Työmatkoilla Spotifyta. Taylor Swift liittyi jälleen takaisin Spotifyhin, joten hänen biisejään on tullut luukutettua. Etenkin Bad Blood on nyt soinut aikalailla.

Kenen kanssa nukuit viime yönnä?
Tyynyläjän. Sain kavereilta syntymäpäivä lahjaksi boyfriend-tyynyn, joten sen kanssa tulee nukuttua todella hyvin. En varmaankaan enää osaisi nukkua kunnolla ilman sitä, pitänee varmaan alkaa raahaamaan mukana...

Parasta tänään?
Se kun kaupasta pääsi ostamaan kaikkea vihanneksia ja hedelmiä. Vähän ollut vaihteeksi rahan kanssa tiukkaa, niin palkkapäivänä muiden mennessä vaateostoksille, minä menen kasvisostoksille. Ja no tuo sää.

Kamalinta tänään?
No mitään sellaista kunnon kamalaa ei ole tapahtunut, mutta jos nyt jotain niin se kun ulkona on ihan unelma sää ja itse on sisällä töissä. Ja se että jalat on ihan kipeänä tuosta monen tunnin seisomisesta. Vasta istuessa huomaa kuinka jalkoja särkee. Oikeastaan enemmänkin tuota vasemman jalan jalkapöytää.

Viimeisin asia jonka ostit?
Kaupasta niitä vihanneksia ja jotain muitakin tarpeellisia asioita kuten saippuaa, deodoranttia ja tampooneja. Niin ja RuisRockiin lipun!

Suunnitelmia huomiselle?
Päivä kuluu töissä kuten tänäänkin ja illalla varmaankin nautin kotona olemisesta. Katson jonkun leffan tai sarjan. Voisi myös joogailla illalla.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

VALMISTUJAISET

3.6.2017a 3.6.2017

Valmistumispäivä tai oikeastaan viikko on aina semmoista yhtä sähellystä. Tarjottavia tehdään ja suunnitellaan pitkin viikkoa, Pientä jännitystä on koko ajan ilmassa ja sitten mennäänkin innoissaan nukkumaan odottaen seuraavaa aamua. Kuitenkin tuhat ja yksi asiaa pyörii mielessä, joten unesta ei tietoakaan.

Toisista valmistujaisistani on nyt vähän päälle viikko ja kyllähän se aika hurahti. Inkan kanssa odotettiin valmistujaisia, suunniteltiin ja valmistettiin tarjottavia. Koko tilanne oli hyvin erilainen kun lukiosta valmistuttaessa, josta muuten on jo kolme vuotta! Onhan se eriasia kun itse hoitaa täysin kaikki tarjoilut, järjestelyt ja muutenkin noh, kaiken.

3.6.2017b
3.6.2017c
3.6.2017d 3.6.2017e

Päivä oli kyllä iloa aamusta alkaen täynnä mutta ainakin omalta osalta myös sellaista eräänlaista helpottuneisuutta. En olisi todellakaan osannut ajatella, että näistä kahdesta vuodesta olisi tullut niin rankka, kuin siitä sitten tuli. Muistan vielä sen kun kouluun menin, totesin että kyllähän tästä kaikesta selviää, onhan sitä ennenkin selvitty. Noh, selvittiinhän siitä.

En todellakaan ole mikää mekko-ihmisiä, mutta onhan tämä semmoinen päivä, kun jopa minä haluan mekkoon sonnustautua. Valkoinen oli alusta alkaen se väri ja BikBokista löytyikin juuri sellainen mekko, jota olin pääni sisällä kaavaillut. Susan tuli vielä laittamaan lauantai aamulla hiukset rennolle kampaukselle ja pakko kyllä sanoa etten ole pitkään aikaa tuntenut itseäni niin kauniiksi, varsinkin niin tyttömäisen näköisenä.

3.6.2017g

torstai 8. kesäkuuta 2017

LÓREAL COLORISTA BLEACH

Vaikka tämä kesä on tosiaankin mennyt ihan yhtä ailahtelevasti kuin se oma mieli, niin olihan sitä kesätukkaa saatava. Kalenterissa nimittäin lukee kesäkuu, niin eikö se olekin silloin kesätukan paikka? Mitään semmoista supermullistavaa en lähtenyt tekemään, olihan valmistujaiset seuraavana viikkona. Toisin sanoen en oikein edes ollut suunnitellut hiusten värjäämistä. Sokokselta oltiin Inkan kanssa ostelemassa kaikenlaista valmistujaisia varten ja siinä yhdellä hyllyllä katse osui näihin LÓrealin Colorista-tuotteisiin joita onkin näkynyt jo aikapaljon somessa sekä ihan mainoksissa.

25.5.2017

Otin siis vain tuon valkaisevan, joka on jos oikein ymmärsin tarkoitus käyttää ennen kuin lisää niitä itse värejä. Siis kun on tummista hiuksista kyse, blondeilla all good. Itse halusin kuitenkin vain tuon valkaisevan-vaikutuksen, joten jätin itse värit vielä kauppaan.

Luonnollisesti tätä oli heti kotiin tultua kokeiltava, joten pistin hieman vastahakoisen Inkan hiuksiani valkaisemaan. Näissä asioissa kyllä huomaa sen oman kärsimättömyyden, en kyllä yhtään jaksa odottaa että jonkun asian voisi tehdä vaikka seuraavana päivänä. Mutta ei.

25.5.2017a

En ole koskaan aikaisemmin värjäillyt itse hiuksia, joten tulihan nuo ohjeet aika hyvin koluttua. Muutenkin olen sellainen että en oikein ohjeita jaksa lueskella, jolloin hyvin usein homma menee inprovisoimiseksi. Nyt siihen ei kuitenkaan ollut varaa. Ohjeet olivat kyllä ihan super helpot ja pakko sanoa että iso plussa koko tuotteesta siinä, että putilot oli numeroitu. Teki koko hommasta jotenkin paljon järjestelmällisempää ja näin ollen helpompaa. Ainoa asia missä pitää olla extra tarkka on siinä, että tämä tosiaan valkaisee. Pyyhkeen, vaatteiden ja ylipäätänsä huoneen jossa operaatiota suorittaa pitää olla sellaisia, joissa ei haittaa valkoiset läntit. Siispä kylppärissä, vanhat biksut päällä ja vanha pyyhe harteilla. Ja kumihanskat. Paketissa tulee mukana onneksi yhdet, niin ei tarvitse sitä miettiä.

25.5.2017b

Tuossa vähän kuvaa siitä, miltä hiukset nykyään näyttävät. Mukana tulee siis hoitoaine, joka lupaa poistaa keltaisuutta. Tuota ainetta on käytetty nyt kolme kertaa värjäyksen jälkeen. Käytän myös muita hopeashampoo tuotteita, joista enemmän pääseekin lukee TÄSTÄ postauksesta. Vielä olisi vähän tuo väri hakusessa, mutta alkaa kyllä näyttämään siltä, mitä olenkin tähän tukkaan kaavaillut. Aurinko muutenkin aina muokkailee hiusten väriä, joten sitä aurinkoa nyt vain odotellessa!

Noissa väreissä saa kyllä olla tarkkana, netistä löytyy vaikka mitä kauhutarinoita, joita ei todellakaan kannata käydä ukemassa juuri ennen kun meinaa ne omat hiukset värjätä... Kaikkien hiukset reagoi kuitenkin eritavalla eriaineisiin ja jos koko päästä olisi kyse, niin itse ainakin kävisin kampaajalla värjäyttämässä. Latvat sen verran eriasia, kun ei se aine siihen päänahkaan osu. Hetken kyllä mietin että olisin repäissyt ja vetässy koko pään, mutta se jääköön vielä ensikertaan hautumaan.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

CARLINGSIN KESÄFESTIVAALIT

En oikein edes tiedä mistä aloittaisin. Kevät meni juuri niinkuin olin osannut odottaa, sujahtaen ohitse. Välttämättömyydet täytti kokonaan ne päivässä olevat 24 tunt Viimeisistä voimien rippeistä revittiin sitten sitä aikaa viihteellekin.

27.5.2017b

Kesä tuo luonnollisesti kaikenlaiset ulkotapahtumat ja festaritkin rantautuvat tässä urakalla. Minimaalisilla festareilla tulikin piipahdettua valmistujaisia edeltävänä lauantaina. VV oli tullut Rovaniemeltä takaisin Helsinkiin ja heti oli herralla ohjelmat hanskassa. Carlingsin Kesäfestarit oli VV kaivannut jostain ja niitä siinä sitten kertoili. Luonnollisesti en oikein sen enempää kuunnellut, mutta sitten kuulin sivukorvalla että puhuttiin ilmaisista tatuoinneista. Heti oli kysymässä hä, mistä on oikein kyse?!

Ääniwalliin siinä tuulisena päivänä sitten suunnattiin ja alue oli kyllä niin kesäisesti sisusteltu! Jos tuuli ei olisi kylmänä tuivertanut olisi ollut kyllä niin kesäinen fiilis. Monta kertaa tuli todettua että tällaisia pitäisi olla enemmän, ihmeteltiin tosin sitä vähäistä ihmismäärää. Osana syynä varmasti markkinoinnin puute, ei meistä mukana olleista kukaan olisi tiennyt kyseisestä tapahtumasta ilman VV:tä.

27.5.2017a

Koska oltiin paikalla aika ensimmäisten joukossa, saatiin napattua itsellemme ilmaiset drinkkiliput ja noh, aika paljon muutakin tavaraa mukaan kotiin... Tässä tulee taas jälleen huomattua se, kuinka paljon se ilmainen tavara nappaa. Ja tatuointi. Noh tällä kertaa kukaan meistä ei tatuointia napannut, vaihtoehdot olivat tosi erityylisiä kuin omani tällä hetkellä. Olisi kyllä ollut omalla tavallaan ihan mageeta hommata tuollainen festaritatuointi. Ilmaiseksi.

Kuten kuvista (jälleen) huomaa, ruokaa oli myös tarjolla. Ilmaiseksi. Erityisesti tuo Street Gastron hodari oli kyllä niin hyvää! Vaikka en oikein tuollaisen hapankaalin kaveri todellakaan ole, niin tuohon se istui kuin nenä päähän. Ja vohvelitikkarit oli sellainen idea, jota voisi oikein hyvin itsekin toteutella. Kesällä varsinkin jonkun grillailun merkeissä olisi oikein toimiva jälkkäri vaihtoehto!

27.5.2017c 27.5.2017c

Paikalta löytyi myös piste, jossa sai laitattaa naamaglittereitä kasvoille. Aikaisempina vuosina festareilla on näkyt niitä lapsuudesta tuttuja flash-tatuointeja. Viime vuonna näitä glitterkoristuksia näkyi ainakin Flow:ssa ja veikkaisin että tänä vuonna vielä enemmän. Saa nähdä mitä seuraavaksi kehitellään, ainakaan tänä vuonna Coachellassa ei nähty mitään uutta vastaavaa virittelyä. Mutta tuon palmun! Semmoinen kyllä olisi niin hauska kesäksi. Kylmää juotavaa sinne, ai että.

27.5.2017

Pojat nappasi myös ylläolevat paidat mukaan, joista saatiin ihan kivat hekottelut aikaiseksi. Ei ehkä sammoinen paita jota itse pitäisin mutta pojat kyllä ylpeänä paitoja kantoivat päällään. Itse nappasin tylsän harmaan, joka nyt on toiminut sellaisena koti/löhöily paitana. Kaiken kaikkiaan aika nappi tapahtuma oli, musiikki hyvää, ruoka hyvää ja seura hyvää. Vaikka ei sitä ilmaista tatuointia tullut otettua, niin kyllähän paljon jäi käteen. Ehdottomasti vastaaviin uusiksi vain kun sellaisia tulee!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

but first, brunch

20.5.2017e 20.5.2017f

Ah, nyt on vihdoin saatu näitä lämpimämpiä päiviä. Tuossa juuri totesin että samaan aikaan tänä vuonna oli jo talviturkki heitetty menemään. Ei kyllä vielä riitä uskallus siihen, eivätkä kyllä lämpötilatkaan. On sitä kuitenkin ehditty ja aurinkio iholle saada, nimittäin rajatkin jo löytyy. Aika petollinen on tosin ollut nämä aurinkoiset päivät, ei ole kauaa tarvinnut auringossa olla, kun sit punaa alkaa tulemaan. Harvoin Suomessa tulisi aurinkorasvalle tarvetta...

Sunnuntaina kokoonnuttiin lukiokavereiden kanssa ja pistettiin Tokoinrannalle piknikit pystyyn. Moni muukin taisi olla samoilla ideoilla, sillä mansikoita ei mistään löytynyt. Noh, kyllä hyvä brunssi saatiin ilman mansikoitakin aikaan ja tuossa kyllä tuli masu täyteen. Mikäs siinä auringonpaisteessa ja kuulumisia vaihdellen.

Itse jotenkin aina häkellyn hetkeksi kun joku kysyy kuulumisia. Alku ajatus on aina että eihän tässä kummempia, kunnes sitten alkaa pohtimaan itsekin että mitäs kaikkea on tapahtunut. Tiedättekö sen tunteen että samaan aikaan tuntuu että on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta samaan aikaan tuntuu ettei oikein mitään ole tapahtunut? Minulle tämä tunne on yllättävän arkipäiväistä, varmasti johtuen siitä, että on aina niin paljon kaikkea meneillän. Huomaan sen tänne bloginkin puolelle tullessa, että hirveesti olisi kirjoitetttavaa kaikista tapahtuneista asioista, mutta jotenkin ei sitä sitten loppuen lopuksi saa tuotua ulos. No, hetki kerranllaan, päivä kerrallaan. Näin olen viime aikoina ajatellut ja näin pyrin nytkin ajattelemaan. Aloitetaan siis tästä ja pistetään blogikin tähän kevät fiilikseen.

torstai 18. toukokuuta 2017

A burger without a cheese, Like a hug without a squeeze.

18.5.2017 18.5.2017b

On jo pidemmän aikaa tehnyt mieli sellaisia kunnon itsetehtyjä burgereita. Laitoinkin Jyväskylässä ollessani Inkalle viestiä, että voidaanko tehdä niitä sitten ensiviikolla. No heti maanantaina sitten pistettiinkin keittiössä kunnon burgeritehdas käyntiin! Ja tosiaan sitä ruokaahan sitten tuli aikalailla, mutta hyvä, niin ei ole tarvinnut muina päivinä sen ruoan suhteen stressailla. Jääkaapissa ollut kaikki valmiina, ei muuta kuin lämmitys ja syöden. Näinhän sen homman pitäisi muutenkin pelittää, ehkä mekin tässä aletaan pikkuhiljaa oppia tätä ennakointia...

Tehtiin burgereihin pihvit ja sämpylät itse. Sipulirenkaatkin oli listalla, mutta nälkä vei voiton ja päätettiin jättää ne seuraavaan kertaan. Tarpeeksi oli näissäkin hommaa siihen nälkään nähden, vaikka nopeasti ruoka tulikin. Ja helppoja ovat tehdä, ei todellakaan tarvitse olla mikään ruoanlaittaja!

S Ä M P Y  L Ä T:
5dl vettä
50g tuorehiivaa
1 rkl sokeria
½ rkl suolaa
½ dl rypsiöljyä
n. 12dl sämpyläjauhoja

1. Laita hiiva käsin murustettuna kädenlämpöiseen veteen. Anna liueta.
2. Lisää sokeri ja suola.
3. Laita jauhot pienissä erissä. Lusikka käy sekoittamiseen oikein hyvin.
4. Valuta öljy. Itse sekoitin käsin, näin saan tuntumaa taikinasta. Lisäsin kourallisen jauhoja, mutta varo lisäämästä liikaa. Itse jätin taikinan suht tahmeaksi.
5. Anna nousta n. 30min. jossain lämpimässä paikassa. Itse pistin uunin viereen. Taikinan pitäisi tuntua kimmoisalta, eikä enää niin tahmealta.
6. Pyörittele halutun kokoisia sämpylöitä. Minä tein meidän sämpylöistä suht isoja, joten niitä mahtui vain 9 pellille. Käytä tarvittaessa jauhoja. Ripottele vielä vähän jauhoja päälle ennen uuniin laittamista.
7. Paista 225asteessa kunnes ovat kypsiä. Kypsyyden näkee siitä että on päältä vähän kullertavan ruskea ja pohjaa koputtaessa tuntuu ontolta. Itse paistoin lähemmäs 25min. Yleensä paistoaika on siinä 15min kohdilla.

J A U H E L I H A P I H V I T:
800g naudanjauhelihaa
1 iso sipuli
2 kananmunaa
mausteita oman maun mukaan: (meiltä löytyy grillimaustetta, paprikamaustetta, sipulijauhetta, pippuria, suolaa)

1. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Lisää mausteet lopuksi.
2. Muotoile pihvit. Jätä keskiosa vähän lommolle, pihvit nousevat kypsyessään ja näin niistä saa tasaiset keskeltä.
3. Paista pihvien pinnat paistinpannulla.
4. Laita paistetut pihvit pellille ja jokaisen päälle yksi siivu cheddar-juustoa.
5. Pistä pihvit uuniin 225asteeseen ja paista kunnes juusto on sulanut aivan sulaksi. Pihvit oli tämän jälkeen ainakin meillä kypsiä, jos kuitenkin epäillyttää niin halkaise yksi pihvi tarkistaaksesi kypsyyden.

Sitten vain täytteitä sen oman maun mukaan! Meiltä löytyi noiden lisäksi pekonia, kurkkua, suolakurkkua, tomaattia, salaattia, aura-juustoa ja paistettua sipulia. Kastikkeina toimi ihan kaupasta ostettu hampurilaiskastike, sekä tietenkin ketsuppia myös burgereihin kiitos.

Näitä samoja purilaisia vein Etulle keskiviikkona ja lisättiin avokadoa. Oli kyllä hyvää! Ei siis kaikkia kerralla, mutta mitä enemmän on täytevaihtoehtoja, sitä enemmän on tietenkin valinnan varaa. Ei sitä samanlaista burgeria koko viikkoa jaksa kuitenkaan syödä.

Omatekemät ovat kyllä todellinen hitti, mutta onhan välillä vain pakko saada sellainen kunnon einesburgeri. Joskus mieli tekee sellaista ylitse kaiken. Sen kun vain voi maistaa ne kaikki E-aineet. Joskus taas mieli tekee enemmän tällaista kotitekoista. Varsinkin kesällä näitä omatekoisia grillauksen yhteydessä, kiitos. Ja varmasti tullaankin tekemään. Erityisesti nuo itse tekemät sämpylät ovat kyllä paljon parempia kun kaupan tarjoamat pullamössöt...

maanantai 15. toukokuuta 2017

JKL

14.5.2017 14.5.2017a 14.5.2017b

Kevät menee aina ihan hujauksessa, kun melkein joka viikonloppu tulee vieteltyä ihan muualla päin Suomea. Kilpailukausi vaatii aina itseltään sen täyden ajan ja tuntuu todella vaikealta jakaa sitä aikaa kunnolla mihinkään muuhun. Vaihtoehtoja ei juurikaan ole silti ollut, vaan se aika on jostain revittävä koululle, kavereita unohtamatta.

Viimeinen "jumppaviikonloppu" on nyt takanapäin. SM-kilpailuissa olin kutsutuomarina ensimmäistä kertaa. Vaikka monet kerrat on tuonne kutsuttu, jotenkin on aina tuntunut ettei rahkeet riitä. Ihan turhaa tosin, mutta onhan siinä semmoinen erilainen paine harteilla. Jännitin tuota enemmän kuin edes olin osannut ajatella. Turhaa tosin ja aloin siinä pohtia että johtuiko jännitys enemmänkin siitä, kun yksi omista valmennettavista oli siellä kilpailemassa. Ehkäpä. Kilpailuita voi muuten käydä katsomassa Yle Areenasta tai sitten vain suoraan TÄSTÄ klikkaamalla.

Matkaan lähdin lauantaina ja junassa tulin se tovi vieteltyä. Hyvät matkaeväät ja läppäri sai kuitenkin ajan kulumaan nopeasti. Myönnän että jännitys saattoi näkyä siinä että tuli katsottua aikapaljon erilaisia videoita YouTubesta... Jouduin myös todistamaan ikävän välikohtauksen kun hyvin humalainen ja mahdollisesti aineissa oleva mies jouduttiin heittämään ulos junasta. Hetken siinä sai jo jännittää että meneekö tappeluksi. Ei mennyt ja saatiin aikataulukin kiinni.

Kartasta olin katsonut vähän etukäteen missä hotelli sijaitsi. Ei näyttänyt pahalta matkalta, mutta kyllä on pakko sanoa että siinä kävellessä alkoi jaloissa tuntua. Kassi painoi olalla ja kun ei tarkkaa määränpäätä oikein ollut tiedossa. Tietämättömyys tekee aina matkasta pidemmän. Onneksi sää oli mitä parhain ja huomasinkin jääneeni ihastelemaan Jyväskylän maisemia. Minä?! Aina on kiire kaikkialle, etten ikinä oikein katsele ympärilleni. Pitäisi,

Sunnuntaina sitten oli kisapäivä. Aamulla aikainen herätys ja aamupalalle. Odotan kyllä tulevaa viikonloppua kun saa nukkua ihan kunnolla! Kisapaikalla menikin sitten kokopäivä ja olin aivan rikki kun pääsin autoon. Nukahdin välittömästi ja heräilinkin sitten vasta kun oltiin melkein Helsingissä.

Ei siis ihme että kurkkukipu iski aikalujaa kisojen jälkeen. Tuntuu että aina kun on ne "velvollisuudet" saatu suoritettua päädyn olemaan kipeä. Ei sillä etteikö lepo tekisi hyvää, se on todellakin tarpeen. Liian myöhään sitä tulee aina tajuttua, että olisi aika hidastaa. Vaihtoehtoja ei tosin ole ollut, joten nyt vain äkkiä terveeksi jotta pääsee palaamaan arkeen!

perjantai 12. toukokuuta 2017

People who love to eat are always the best people.


blogi-17

Tämä Suomen kevätsää on todellakin näyttänyt kaikki vuoden ajat kerralla. Jopa yhden päivän aikana. Tänäänkin aamulla paistoi aurinko ja siihen mennessä kun olin saanut pyykit koneeseen satoi lunta. Lunta ehtikin sataa pyykin pesun ajan ja sitten muuttui koko ilma semmoiseksi syksyn harmaaksi. Kaupasta kävellessä takaisin kotiin aurinko porotti taivaalta niin, että hiki vain virtasi selkää pitkin. Vaikka sitä superlämpöä ei ole vielä edellisvuoteen verrattuna saatu, on silti aikalailla ne vapaat hetket tullut ulkona vieteltyä. Aurinko tekee jo paljon ja ylipäätänsä minusta keväässä ilmassa on jotain. Vaikka sieltä taivaalta sitten tulisikin rakeita tai jopa sitä vettä, ei se tunnu niin kurjalta kuin syksyllä.

Terassikausikin saatiin ihan virallisesti avattua viime perjantaina. Sää ei todellakaan ollut se kaikkein lämpöisin, mutta viltit ympärille, niin kyllä tarkeni. Olin saanut koulukavereilta syntymäpäivälahjaksi Sushibar + Wine -lahjakortin ja osuvampaa lahjaa minulle saakin hakea. Lahjakortin summa oli sen verran muhkea, etten sitä halunnut yksin käyttää. Siispä suunnattiin tyttöjen kanssa Korjaamolle nauttimaan tämän hetken parhaasta kevätsäästä! Loistavaa ruokaa ja hyvää viiniä. 

Täällä olenkin kyseistä paikkaa jo aikaisemmin suositellut, mutta ei varmaan tee pahitteeksi tehdä sama uudestaan. Sushibar + Wine on hitusen kalliimpi kuin muut paikat, mutta täysin hintansa arvoinen. Maku on erilainen kuin esim buffeteissa ja makuyhdistelmät ovat aivan kympin luokkaa. Oma suosikki on ehdottomasti korneri ja tämä pääsi myös muiden suosikiksi. California Nigiri on myös toinen ehdoton lempparini ja myös ensimmäistä kertaa testauksessa ollut tsukemaki ovat sellaisia joita suosittelen kovasti maistamaan.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

23 faktaa minusta (part 2.)

Tässä tuleekin toinen osa 23 faktaa minusta. Ensimmäisen osan pääsee lukemaan TÄÄLTÄ, mikäli on jäänyt välistä.

15.4.201715.4.2017


13. Katson melkein poikkeuksetta baarista tullessa instagramista voimisteluvideoita.
Ja nyt olen itse asiassa alkanut tekemään tuota samaa iltaisin. Jokin siinä vain on että ajaudun niitä katsomaan, itsekin kummastelen tätä piirrettä itsessäni. En edes tajunnut tätä koko hommaa, ennen kuin Inka siitä minulle huomautti. Ja tätä on siis tullu tehtyä kauan.

14. Unohdan aina pyykit koneeseen.
Aina. Joka kerta laitan pyykit koneeseen ja ajattelen, että nyt keskityn ja muistan ottaa ne sieltä pois. Silti käy kuitenkin niin, että kiireessä ne nappaan sieltä vaikka pitäisi olla jo lähdössä. Tai sitten olen jo ihan unessa ja hampaita pestessä huomaan niiden olevan vielä koneessa. Pitänee varmaan alkaa laittamaan herätystä päälle, jotta muistaa ne pyykit sieltä koneesta ottaa...

15. Olen koukussa Disney Magic Kingdom-peliin.
Suuri paljastukseni! Sitä pelaan vanhanaikaisesti tietokoneella ja joka päivä on pakko päästä pelaamaan. Sisäinen nörttisieluni pääsee aina valloileen. Tai pikemminkin sisäinen lapsi.

16. Tarkistan aina nukkumaan mentäessä ettei huoneessani ole kerään muuta.
Vainoharhaisuudellani ei todellakaan ole rajoja. Pistän aina huoneestani valot päälle, kierrän sängyn ympäri ettei siellä takana ole ketään ja vasta sitten mennen nukkumaan. Teen tämän joka kerta.

17. En pysty katsomaan kauhuleffoja.
Vainoharhaisuus saa jatkoa, sillä en ole ikinä näitä pystynyt katsomaan. Elämäni aikana olen ehkä 2-3 kauhuleffaa katsonnut alusta loppuun, mutta joka kerta se on ollut osittain pakottamista ja aina olen ollut ihan kauhuissani. Ja nämä leffat eivät tosiaan edes ole olleet mitään kunnon kauhuleffoja... Kerran menin vessaan itkemään kun minut oltiin pakottamassa katsomaan ja huom, olin tällöin 18. Kuitenkin kaikenmaailman raa'at fantasiatyyppiset menee ihan mennentullen. Jokin noissa kauhuleffoissa vain on, etten niitä millään pysty katsomaan.

18. Kun olin pieni/nuori leikin aina että Charmedin Piper ja Leo olisivat vanhempani.
Jep, ei taida oikein mitään muuta lisättävää olla tähän kohtaan.

19. Olen jäätävä tohelo.
Ei siis mikään salaisuus ole, että viikottain tai melkein jopa päivittäin telon itseni johonkin. Milloin raapaisen itseäni niin, että tulee oikein syvä haava, milloin kävelen avonaista laatikostoa päin ja milloin kännykkä lentää lattialle. Toheluutta siis löytyy täältä aivan joka lähtöön.

20. En mene minnekään ilman kuulokkeita.
Voi kuinka monta kertaa olenkaan palannut takaisin kotiin, kun kuulokkeet ovatkin jääneet lipaston päälle. Aika monta kertaa. Kuulokkeiden mukana olon tarkastan siinä, missä kännykän ja avaimen. Siksi melkein päästin itkun kun huomasin, että olen kuulokkeeni hävittänyt. Ja näin iPhone7 omaavana eivät mitkä tahansa kuulokkeet käy. En ole näitä kadonneita vielä löytänyt, enkä ole saanut uusia ostettua, mutta onneksi on kunnon isot kuulokkeet joita sitten pidän mukanani. Lähinnä siis musiikkia kuunnellaan kaikilla matkoilla, vain jos menen selkeästi jonkun kanssa en musiikkia kuuntele. En voisi edes kuvitella sitä, että istuisin bussissa ja musiikki ei soisi... Ajatus on jopa ahdistava.

21. Nukahdan aina bussissa/autossa/junassa.
Ei siis tarvitse olla pitkä matka, kun huomaan jo silmien menevän kiinni. En nyt enää ole niin paha kuin pienenä, jolloin nukahdin autoon 20min ajomatkoillakin. Varsinkin busseista on tullut sellaisia että yleensä iltapäivällä kun olen menossa koulusta kotiin tulee nukuttua päiväunet. En ole vielä kertaakaan ajanut sen oman pysäkin ohitse.

22. Nukun uudessa paikassa ensimmäisen yön todella huonosti ja katkonaisesti.
Tämäkin on sellainen piirre, joka minulla aina on ollut. Jotenkin en vain saa millään unta, en vaikka kuinka väsyttäisi. Kisamatkat, ulkomaanmatkat ja kaikki muut, aina se ensimmäinen yö menee täysin hukkaan. Varmaankin johtuu tuosta vainoharhaisuudesta... tai sitten ei.

23. Olen sitä mieltä, että jos jotain asiaa ajattelee/toivoo mielessä niin se ei silloin tapahdu.
Pidän sellaisissa asioissa, jotka haluan sisäisesti tapahtuvan, niin ajatukset kurissa. Jos vaikka olen kovasti odottanut jotain ulkomaan matkaa, en ajattele sitä ollenkaan. Totta kai ajatus hiipii päähän, mutta aina työnnän sen pois. Tuntuu eräänlaiselta taistelulta pääni sisällä, mikä on omalla tavallaan hauskaakin. Koska tosiasiahan on, että minä nitä ajatuksia hallitsen, joten jos en halua ajatella jotain, niin en minä sitä ajattele. Välillä vain tuppaa hiipimään sinne mieleen ja sitten vain ajatusten vieminen täysin syrjään. Voittajafiilis!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

"wabu ei lopu"

30.4.2017 1.5.2017 1.5.2017a 1.5.2017b 1.5.2017c 1.5.2017d 2.5.2017

Vappuna saatiin aurinkoa ja jopa vähän sitä lämmöntuntua. Vappu on todellinen kevään juhla, joten ehti siinä jo hetken jännitellä, että vietelläänkö maanantaina vappupäivän piknik sade seurana. Toisin onneksi kävi.

En tiedä johtuuko siitä, että oma syntymäpäivä ajoittuu ihan siihen vapun peesiin, mutta aina olen pitänyt vapusta todella paljon. Se on semmoinen iloinen juhla, jota kaikki voivat juhlia. Kyllähän sitä juhlintaa vahvasti korkeammanasteen opiskelijat hallinnoivat, mutta hyvin me muutkin siihen mukaan päästään.

Vappupäivä olikin juuri sellainen kuin sen minusta pitääkin olla. Aamupäivällä lähdettiin kaupan kautta suuntaamaan Kaivaria, jossa kavereiden kanssa kokoonnuttiin piknikin merkeissä. Siellä jaksettiin jonkin aikaa olla, kunnes se viileys alkoi päästä ihon alle. Sitten vain kerättiin kamat kasaan ja suunnattiin Etulle viettelemään välilepoa. Lepo teki hyvii, pian oltiinkin jälleen ulkoilmasta nauttimasta. Paljon naurua mitä parhaimmassa seurassa!

tiistai 2. toukokuuta 2017

T W E N T Y - T H R E E

ANOTHER 365 DAYS
SINCE YOU FELL OUT OF
A VAGINA
HOORAY!!

2.5.2017a

Siinä se sitten on, jälleen yksi vuosi lisää. Viisaampi? En sanoisi, mutta jälleen monta kokemusta rikkaampi ja ehkä siinä mielessä voisin sanoa että kokeneempi. Eihän tämä 23 mikään super-iso ikä vielä ole, mutta kyllähän sitä uhkaavasti niitä numeroita tulee vain lisää. Fiilis on kuitenkin edelleenkin kuin 20 vuotiaana, ehkä jopa "villimpi". Mikään synttäri-ihminen en ole, tässäkin suosin pieniä juttuja, joissa on sitä ajatusta. Tulin esim niin onnelliseksi, kun eilen illalla istuttiin katsomassa tv:tä ja Inka sitten lähetti minulle ääniviestin jossa lauloi synttäritoivotuksen. Pitkään aikaan ei ole noin aidosti "pakahtunut ilosta".

maanantai 1. toukokuuta 2017

23 faktaa minusta (part 1.)

Everyone
seems normal
until you get
to know them.


6.1.2017b6.1.2017b

1. Puhun itsekseni ollessani yksin. Englanniksi.
Tiedä sitä miksi juuri englanniksi, mutta tuo yksinpuhelu auttaa jotenkin selvittelemään niitä omia ajatuksia. Kun ne ajatukset saa ulos sieltä päänsisältä niin aikalailla huimasti selkeytyvät. Tähän liittynee myös paljastus omasta humalakäyttäytymisestäni. Varsinkin alkoholinalaisena puskee englanti ja ruotsi sieltä päästä ulos todella vahvasti. Tuntuu todella hankalalta puhua tuossa tilassa suomea. Mistä lie johtuu tuo, mutta näin se vain on.

2. En voi sietää kuorsaavia ihmisiä
En sitten yhtään. En millään saa nukutuksi ja jotenkin ärsyynnyn siitä todella pahasti. Siinä onkin onnistanut seurustelunsaralla, ettei yksikään ole ollut kuorsaava. Tietenkin kipeänä asia on erikseen, mutta normaalisti ovat olleet kuorsaamattomia. En edes tiedä olisiko tämä sellainen piirre johon sitten pidemmän päälle tottuisi, nyt tuntuu kyllä aivan mahdottomalta.

3. Olen nykyään todella huono vastaamaan viesteihin.
Sanoisin että jopa hävettävän huono. Ennen vastasin salamana ja ärsyynnyin todella herkästi siitä, kun omiin viesteihin ei vastattu heti. Myönnän jossain vaiheessa olevani aivan sekaisin, joten poistin WhatsAppista sen, että näkee milloin toinen on ollut paikalla ja milloin toinen on sen viestin lukenut. Elämä helpottui kertaheitolla, mutta sen seurauksena muutuinkin itse tavoittelemattomaksi. Varsinkin kun lukitullanäytöllä lukee viestit, niin monesti selaan ne siinä läpi ja jos ei mitään kiintoisaa pongahda silmään, en sitten vain vastaa. Tiedän, niin huono tapa!

4. En tykkää puhua puhelimessa.
Tästä en ole oikein ikinä mitenkään erityisemmin pitänyt. Kyllähän niitä maratonipuheluita tulee puhuttua, mutta silti aina olisi kivempi puhua kasvotusten. Vaikka vastaankin viesteihin huonosti, laitan aina mieluummin viestillä kun soitan. Ellei ole jostain todella pitkästä, monimutkaisesta asiasta, silloin täytyy soittaa. Mutta en mielelläni sitä tee.

5. Kun olen suihkussa, kuuntelen Selena Gomezia.
Ja tätä tosiaan teen melkein aina. Joskus harvoin jää Selenat pois, mutta usein musiikki pauhaa täysillä kylppärissä. Pahoittelut naapuri, tulee varmaan kohta biisit jo korvista ulos.

6. Mielestäni limu on parasta kun siinä ei ole hiilihappoja.
Näin on aina ollut. Siksi rakastankin sitä kun on vanhaa limpparia jääkaapissa, hapot ovat tiessään, niin ai että! Joskus pienempänä pidin tahalleen limupulloja auki, jotta saisin mahdollisimman paljon tuota hapotonta limpparia.

7. Volyymin pitää aina olla viidellä jaollisen numeron kohdalla.
Joskus sainkin porukoilta kuulla että on naurettavaa kuinka pakkomielteinen olen tämän suhteen. Enää en todellakaan ole niin paha kuin joskus, silloin kävin säätelemässä volyymeja siihen viidellä jaolliseen. Oli se sitten autossa tai tvssä, säädin aina vaikka en edes itse katsonut. Sain myös nuorempana tämän suhteen kohtauksia, jos joku kehtasikaan laittaa vaikka volyymit 24...

8. Minulla on välillä mitä oudompia ruokayhdistelmiä joita himoitsen.
Näitä löytyy kausiluontaisesti ja uusia tulee aina lisää. Olen syönyt esim. niin että Saarioisten sinaappisalaattikastiketta laitetaan ihan joka ruokaan, majoneesi-suolakurkkusalaattia myös on tungettu ruokaan kuin ruokaan, Broadway sipsejä on ripoteltu ruokien päälle, usein jonkun pastan jne. Usein  siis tämä yhdistely on semmoista "pistetään kaikki vain sekaisin" meininkiä ja näistä saankin välillä kuula ihmettelyjä. Monet kaverit on tosin jo niin tottuneita tähän, etteivät enää kysele.

9. Kirjoitan vanilja vanilija.
Tämä oli sellainen, josta minulle tänä vuonna koulussa huomautettiin. Ensiksi huomautus oli enemmänkin sellainen, että hei sulla on kirjoitusvirhe. No sitten tulikin huomattua ettei se mikään virhe ollut, minä oikeasti kirjoitan sen noin. Nykyään en, sillä tottakai niiden lukuisten huutelujen jälkeen iskostui se oikea kirjoitusmuoto päähän. Hauskaa oli silti huomata, että kokoikäni olin kirjoittanut jonkun sanan väärin.

10. Kun päivitän puhelimen app:eja, luen aina infon uudesta päivityksestä.
Pitää pysyä ajantasalla mitä tämä uusi päivitys tuokaan tullessaan, ettei käy mitään vahinkoja... Esimerkkinä vaikka se, että jos app päivittyy niin että screenshotista tulee ilmoitus.

11. Pakkaan kiireessä, mutta sitten se purkaminen kestää ikuisuuden.
En ymmärrä miten joku voi pakata monta päivää etukäteen. Minun on aina saatava se tuli perseen alle pakattaessa. Muuten jotenkin tuntuu ettei vain saa mitään aikaiseksi. Homma on kuitenkin aivan toinen purkamisen suhteen. Siinä kestää nimittäin oikeasti todella kauan. Nytkin on Rovaniemen reissulta joka tehtiin ihan huhtikuun ensimmäisinä päivinä laukku purkamatta. Ehkä tässä vielä jokupäivä senkin saa tyhjennettyä.

12. Olen nimien kanssa todella tarkka.
Siis todella tarkka. Saan helposti nimistä tietyn mielikuvan, joka näkyy ainakin vahvasti siinä että jos Tinderistä tulee vastaan jätkä jonka nimi ei miellytä, pistän hänet heti pois. Ja siis tämä on jotenkin todella semmoinen "vakava" asia minulle. Siis vaikka yritän kovasti olla niin ettei nimellä ole väliä alkaa se kuitenkin häiritsemään minua todella paljon. Tämän kanssa on tullut kamppailtua yllättävän paljon ja ehkä semmoinen piirre jonka toivoisin poistuvan itsestäni. Nimi on kuitekin vain nimi, ei se sitä henkilöä määritä.

Se oikea synttäripäivä on ihan holleilla, joten päätin sen kunniaksi pistää vähän faktoja itsestäni pöytään. Yritin miettiä sellaisia, jotka ei ehkä ihan niitä ilmeisempiä ole ja mukaan mahtuukin niitä omia "outoja tapoja". Tässä olikin ensimmäinen osa näistä faktoista, jotkut on ehkä tullut tälläkin esille, mutta osa on semmoisia joita ei edes Inka ole välttämättä tiennyt. Vielä on vappua jäljellä, joten odottelen tässä että Inka heräilisi ja sitten lähdetäänkin ulos nauttimaan piknikista mahti seurassa!

tiistai 25. huhtikuuta 2017

That moment when your favorite tv series ends and a part of you dies.

Vaikka lähtökohtaisesti tv:tä tulee katsottua todella vähän, se ei silti tarkoita sitä ettenkö seuraisi jotain sarjoja. Sarjat tulee nauhotettua tai sitten katsottua netistä. Pistinkin ylös ne tällä hetkellä top 10, joita seuraan tai jotka olen jo kärsimättömyyttäni katsonut loppuun. Ja siis eivät ole missään järjestyksessä, ihan vain ne kymmenen pinnalla olevaa sarjaa.

tv-sarjat

Pistetään nyt tähän alkuun nämä "hömppä" sarjat. Temppareita katsotaan kaikkien kauhuksi Ruutu+, joten ollaan aina se pari jaksoa edellä. Ystäviltä saatiinkin tuossa kunnon kauhistelut tästä,  mutta kun uteliaita ollaan, niin minkäs sille voi. Kaikille on varmasti tämän sarjan konsepti selvä, vaikka ei sarjaa seuraisi. Toinen tämmöinen "hömppä" sarja onkin tuo Treffaa mun vanhemmat. Ja siis suoraan sanottuna seurataan aika pitkälti sarjaa Inkan kanssa vain tuon Alin takia. Heittää hyvää läppää ja varsinkin jakson lopussa olevat iskurepliikit ovat kyllä helmiä. Tämä nauhotetaan Subilta ja katsellaankin se usein seuraavana päivänä. Molemmat siis semmoisia sarjoja joita voi katsoa aivot narikassa ja kyllähän siinä pääsee niitä omiakin mielipiteitä laukomaan aika kärkkäästi...

Sitten siirrytäänkin vähän tällaiseen rikospuoleen. Blindspot on sarja, jota ollaan Inkan kanssa yhdessä seurattu. Jaksot katsotaan yhdessä, se on täysin meidän juttu. Tätä seurattiinkin alussa nauhoituksia katsomalla, mutta nykyään kun tuo Ruutu+ on, niin sieltä sekin katsotaan etukäteen. Sarja nimittäin tempaisee aika vahvasti mukaan, koko ajan tapahtuu jotain ja kyllähän ne tatuointien salaisuudet kiinnostaa. Ja näistä salaisuuksista sitten pääseekin oikein hyvin tuohon seuraavaan sarjaan, joka onkin Pako. Vähän epäilytti että miten monen vuoden jälkeen voi sarjan aloittaa uudestaan, varsinkin kun itse en ole katsonut edellisiäkään tuottareita loppuun. Nyt kuitenkin sen kolmen jakson katsoneena ollaan koukussa. Joten ihan hyvä että jakso tulee kerran viikossa, muuten varmasti oltaisiin tämäkin sarja hotkaistu Ruutu+ avulla.

Jotenkin hyvää leffaa katsoessa uppoudun siihen aivan täysin ja sama pätee sarjoissa. Siispä surullisissa kohdissa itken, iloisissa saatan itkeä ilosta ja ahdistavista sitten ahdistun. Kolmetoista syytä onkin somessa ollut pinnalla ja vähän aikaa sitten se vihdoin pongahti Netflixiin. Olihan se pakko sitten katsoa heti. Ja siis niinhän siinä kävi, että pääsiäisloma osui somasti, niin tulikin sitten koko sarja katsottua kahdessa päivässä. Ja ai että sitä itkun määrää. Itkin valehtelematta jokaisessa jaksossa, paitsi viimeisessä. Vähän mielestäni outoa, että en siinä itkenyt, mutta tähän saattoi vaikuttaa aika paljon se, että Inka oli kotona. Vaikka ei minulla ole hänen edessään itkemisen kanssa mitään ongelmaa, niin sarjan takia itkeminen tuntuu vähän hassulta. Tietämättömille jos niitä vielä edes on, niin sarjassa itsemurhan tehnyt tyttö kertoo kasettien avulla syyt itsemurhaansa. Tai enemmänkin antaa muille mahdollisuuden ymmärtää valintaansa. Sarjassa on siis todella paljon ahdistavia aiheita, joten se kannattaa siinä katsomisessa ottaa huomioon. Kuten myös tässä seuraavassa. Clique sarjan bongasin HBO:lta ja katsoinkin yhdessä päivässä kaikki 6 jaksoa, jotka HBO:lla on nähtävissä. Sarja on jopa omaan makuun vähän liian sekava. Jotenkin siihen kuitenkin jäi koukkuun. Tarkempaa tietoa sarjasta pääsee tsekkaamaan TÄÄLTÄ.

Big Little Lie on myös HBO:lta löydettävissä. Lyhyt sarja, jossa taisi olla vain 7 jaksoa. Ehkä yksi parhaimmista sarjoista joita olen ikinä katsonut. Alussa tapahtuu murha, mutta ei kerrota kuka murhattiin. Tämä alkaa kuitenkin jakso jaksolta selvitä, kun mennään murhasta taaksepäin. Hahmot ovat hyvin näyteltyjä ja joka jakso avaa uuden näkökulman jokaiselle hahmolle. Eikä ihme, onhan sarjan päänäyttelijät aivan huippua. Sarjan kuvaus HBO:n sivuilta kertookin hyvin tämän: "Reese Witherspoon, Nicole Kidman ja Shailene Woodley tumman huumorin sävyttämässä tarinassa kolmesta kalifornialaisesta perheenäidistä, joiden näennäisen täydelliset elämät luhistuvat." Suosittelen vahvasti katsomaan! Riverdale on puolestaan myös murhan ympärille rakennettu sarja, joka puolestaan näkyy Netflixissä. Ensimmäisessä jaksossa tapahtuu murha, jota aletaankin sitten selvittelemään. Joka jakso paljastuu jotain uutta murhaan liittyvää, mutta niin myös hahmoihin, jotka murhan ympärillä pyörivät. En oikein tiedä pidänkö sarjasta vai en, mutta sitä silti katson. Jokin siinä siis on mikä saa minut tähänkin sarjaan koukkuun.

Ja sitten onkin ne minun ihan ehdottomat lempparit! SKAM vei heti ensimmäisestä jaksosta lähtien mukaansa ja kahmaisinkin kaikki Areenassa olevat tuottarit yhdessä hujauksessa. Nyt katson joka lauantaina uuden jakson ja vitsit tulee aina odotettua sitä seuraavaa jaksoa. Tottui liikaa siihen että sai katsottua kaiken kerrallaan. Game of Thrones. Kahmaisin kaiken kerralla ja jäinkin odottelemaan sitä uutta tuottaria. Tämän takia HBO meille jäikin. Kun päivä sitten julkaistiin olin aika täpinöissäni. Edelleenkin olen jokaisesta klipistä, mutta onhan siihen vielä aikaa. Joten varmasti tulee oikein mielenkiintoinen kesä...

Tässä siis oli näitä minun tämän hetken lemppareita, tunnettuja ja ei niin tunnettuja. Ehkä sieltä löytyy jokin sarja niille, jotka on "jo kaiken nähneet". Itsellä ainakin usein pyörii ne samat sarjat, joten kun ne on jälleen kerran katsottu loppuun, niin on ihan kiva löytää uutta katsottavaa.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

It's never too late to get your shit together

18.4.2017 18.4.2017a

Tiedätte varmaan sen tunteen kuin oikein mistään ei tunnu saavan kiinni. Kaikki ikäänkuin hiekanomaisesti valuu sormien välistä. Niin aika kuin ajatukset. Kuin seuraisi omaa elämää vierestä ilman että siihen pystyisi millään tavalla puuttua. Samaan aikaan on tuntenut kaikkia tunteita sekaisin, mutta silti ei ole tuntenut mitään.

Pari viikkoa on oltu noissa tunnelmissa ja tasan olen tiennyt mistä johtuu. Liian paljon kaikkea mitä pitäisi tehdä, liian paljon muita asioita mielessä. Pistinkin itseni sinnittelyvaiheelle ja päätin, että kun pääsiäinen tulee, olen oikeasti lomalla. Ja ei millään semmoisella normaalilla lomalla, vaan lomalla kaikesta. Sähköposti jäi unholaan, blogin hautasin syvälle ja somekin pysyi melkein koskemattomana. Ja vitsit että teki hyvää! Tiesin kyllä että ne sähköpostit ja koulun lopputyö odottivat, mutta niiden unohtaminen hetkeksikin teki jo paljon. Se että voidaan sunnuntaiaamuna lähteä autolla hakemaan ruokaa, naureskella oksalle auton päällä ja muutenkin ihan vain sille omalle elämälle. Syödään katsotaan temppistä ja kommentoidaan kuin viimeistä päivää.

Vaikka itse loma oli ohjelmaa täynnä, oli se kuitenkin sellaista erilaista. Rentoa ja omalla tavallaan rauhoittavaa. Ja vaikka olin itseni kanssa sopinut, että loma otetaan rennosti velvollisuuksista välittämättä, oli maanantai kuitenkin pakko pyhittää täysin juuri tuon lopputyön tekemiseen. No eihän se ihan nappiin mennyt, päädyin pelailemaan korista ja kotona oltiinkin vasta illalla. Ja sitten alkoikin armoton takominen. Onneksi oli lomalla tullut heitettyä velvollisuuksille hyvästit niin jaksoi takoa. Tosin siinä tilanteessa en kyllä kirosanoja säästellyt.

Hieman sekavapostaus viimeaikaisista fiiliksistä. Pistetään tulemaan itse pääsiäisen tapahtumista myöhemmin, nyt tässä onkin ollu arkeen paluu ja lähtö töihin odottaa.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Helppoa ja Hyvää: Suolaista ja Makeaa

2.4.2017 2.4.2017a

Tosiaan synttärit oli ja meni, vaikka se ihan oikea päivä onkin vasta tuloillaan. Viikonloput ohjelmaa täynnä, joten synttärit oli juhlistettava kuukausi ennen. Eihän sillä tosin niinkään ole väliä onko päivä oikea, tärkeintähän on se itse ajatus. Paljon enemmän porukkaa pääsikin varmasti tästä ajankohdasta johtuen paikalle, mitä olin edes osannut toivoa. Luonnollisesti halusin jotain tarjottavaakin tarjoilla, opiskelijabudjetilla tietenkin. Yleensä juhlia järjestettäessä meitä on se kaksi maksajaa, nyt laskut oli suoraan itselleni. Siispä pistetään pari reseptiä tänne blogiinkin, nämä on sellaisia, jotka on todettu aikamoisiksi hiteiksi.

Tortillakierteet kolmella täytteellä:

1. versio
200g Cheddar-juustoraaste
4 paistettua pekonia silputtuna
200g maustamatonta tuorejuustoa
1 Ranch-maustepussi
350 g kananfilesuikaleita maustamaton ja silputtuna

2. versio
200g Cheddar-juustoraaste
200g maustamatonta tuorejuustoa
1 Ranch-maustepussi
450g kananfilesuikaleita maustamaton ja silputtuna

3. versio
4 kpl kypsää avokadoa
4 kpl valkosipulin kynsiä (pieniä)
4 rkl oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa ja pippuria
mausteita omanmaun mukaan

Ohje on niinkin helppo, kuin kaikki ainekset sekaisin. Näistä määristä tulee noin kuudelle tortilla letulle, riippuen lettujen koosta ja paljon tahnoja laittaa. Itse käytin isoja Pirkan. Nämä sopivat myös hyvin ihan dipeiksi, mutta noin tortillojen kanssa saa ihan hyvän sekä helpon tarjottavan, joka on vähän "siistimpi".


Sitruuna-marenkipiirakka
Alkuperäinen ohje TÄÄLTÄ

Pohja:
3 1/4 dl Vehnäjauhoja
2 rkl Sokeria
175g Voita
½ dl Vettä

Täyte:
2 1/4 dl Sokeria
4 rkl Vehnäjauhoja
1 3/4 dl Vettä
2 Sirtuunan mehu ( tai 3 jos pieniä)
5 Keltuaista
50g Voita

Marenki:
180g Valkuaista
120g Sokeria

Sekoita ensin pohjan kuivat aineet keskenään, jonka jälkeen lisää sulatettu voi sekä tarvittaessa vesi. Alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan nyppimään voi sekaan, itse sulatin kuitenkin voin aivan sulaksi ja toimi oikein hyvin. Oli jopa ehkä helpompi tehdä näin, pohja levittyi paremmin vuokaan. Paista 200 asteessa noin 15min.

Mittaa kattilaan sokeri ja vehnäjauho. Sekoita ne keskenään. Sen jälkeen vesi ja sitruunamehu. Jälleen sekoita. Lopuksi keltuiaiset sekä voi ja liedelle. Kuumenna kunnes seos pulpahtaa. Se myös sakeentuu hyvin nopeasti, joten ole valmiina kaatamaan pohjan päälle.

Valmista marenki. Vaahdota kunnes marenki on kiiltävää ja "jämäkkää". Pursota tai levitä piirakan päälle ja uuniin. Jokin 5min on sellainen passeli, mutta uunista riippuen paista kunnes marenki on saanut väriä pintaan. Nauti samana päivänä, marenki tuppaa "hikoamaan", jos sitä säilytetään jääkaapissa pitkään.

Tosiaan molemmat ovat sellaisia, ettei niitä pilkuntarkasti tarvitse noudataa. Helppoja ja nopeita tehdä, puhumattakaan mausta. Nämä on molemmat sellaisia omia luottotuotteita, joita tekisin varmasti vielä useammin, mutta pitäähän tässä hommassa joku roti olla!

torstai 6. huhtikuuta 2017

18 asiaa, jotka parhaan kaverin kanssa asuvat tietävät:

living_best_friend

1. Olette molemmat yhtä siistejä (tässä tapauksessa sotkuisia). 
Siivoamisesta ei nalkuteta toiselle, eikä pieni sotkuisuus haittaa. Molemmilla on omat  siivous "bravuurit" ja asiat hoituvat ilman mitään listaa.

1

2. Tavalliset ja tylsät arkiset asiat ovat hauskoja. 
Esim. kaupassa käyminen on aina oma seikkailunsa, varsinkin kun molemmat ollaan sellaisia poukkoilijoita. Ja usein kauppaan mennään ilman mitään selkeää päämäärää.

2

3. Tunnette toisenne paremmin kuin itsenne, ettekä tarvitse sanoja kommunikoidaksenne.
Jos vaikka toinen alkaa yhtäkkiä siivoamaan, tiedät tasan mistä on kyse.

3

4. Tiedätte aina missä toinen on.
Bileisiin mennään yhdessä ja sieltä lähdetään yhdessä. Ainakin joskus...

4

5. Kun ostat itsellesi herkkuja, ostat myös toiselle.
Tästä ei tarvitse edes kysyä ja jäätelöt aina jaetaan. Suklaista puhumattakaan. Myös molempien ne all time lempparit on hallussa.

5

6. Seuraatte samoja sarjoja.
Jaksot katsotaan aina yhdessä ja monesti monta jaksoa putkeen. Kommentoitte yhdessä ja puhutte niistä myös muulloinkin. Maanantaina vietetyt sohvalla lököiky maratonit eivät ole mikään poikkeus.

6

7. Matkitte toistenne nukkumaanmeno aikoja.
Jos toisen on mentävä ajoissa nukkumaan, on toisenkin. Muuten jäätte puhumaan pitkin yötä, eikä siitä nukkumaan menemisestä vain yksinkertaisesti tule mitään.

7

8. Menkoista ilmoitetaan.
Aina. Olit sitten kotona tai ei, tekstiviestillä tai vessasta huutaen.

8

9. Kaikki on sallittua, mitä tulee ruokaan.
On ihan okei syödä koko viikon ajan tilattua ruokaa tai tehdä keskellä viikkoa brunssi jääkaapin jämistä. Myös makaroni ja pesto on ihan okei.

9

10. Voit herätä siihen kun toinen kömpii oman peiton ja tyynyn kanssa viereen.
Sunnuntai aamuisin hitti, siinä on hyvä kärsiä darrasta yhdessä. Ja paras kaverihan tietää, että minä en peittoani jaa.

10

11. Yölliset syvälliset keskustelut.
Voitte yhdessä kauhistella toistenne tekoja ja todeta että ainakin teillä on aina toisenne.

11

12. Sinulla on kaksi vaatekaappia.
Vaatekriisejä on paljon, mutta onneksi on aina toisen vaatekaappi jossa voi käydä piipahtamassa.

12

13. Kotona on aina joku jolle voi huoletta kertoa päivän tapahtumat.
Ja siis tätä henkilöä oikeasti kiinnostaa oliko joku käynyt säätämässä sinun uunia tai käyttänyt sinun kermat.

13

14. Podette ikävää.
Fakta on se, ettette pysty kovin kauaa pysymään toisistanne erossa ilman ikävää. Onneksi on WhatsApp, Snapchat ja maratonipuhelut olemassa.

14

15. Mikään puheenaihe ei ole liian kiusallinen.
Tai tilanne. Pystytte puhumaan kaikesta, siis aivan kaikesta.

15

16. Kun elämä potkii perseelle, potkitte takaisin.
Yhdessä.


17. Teillä on aina hauskaa.
Ihan sama teettekö mitään, vai istutteko vain sohvalla. Myös kännykällä oleminen ja yleinen epäsosiaalisuus muuttuu nauramiseksi.

17

18. Sinulla on aina joku, joka muistuttaa että ansaitset vain parasta.

18