torstai 10. elokuuta 2017

LINTSIPÄIVÄ

Kesä pisti oikein kunnolla vauhtia alleen ja tuntuu että koko ajan on oltu menossa. Hommahan ei todellakaan helpotu tähän, vaan valmennushommien alkaessa meno ja melske vain yltyy.

2017-07-28 04.48.08 1 lintsi 2017-07-28 04.48.16 1 2017-07-28 04.48.11 1 2017-07-28 04.48.12 1 2017-07-28 04.48.14 1

Tänä vuonna pistin listaan ylös, että kesän aikana olisi Linnanmäellä käytävä. Sain Inkankin innostumaan asiasta ja meillä oli sovittuna päivä, jolloin menisimme. Muutama viikko sitten maanantaina töistä tultua kirjaimellisesti juoksin kotiin ja tempaisin Inkan huoneen oven auki. Siellä hieman väsynyt Inka olikin ja pienen ehostuksen (sekä suostuttelun) jälkeen oltiinkin harmaan sään saattelemana matkalla Lintsille. Mitä lähemmäs Lintsiä saavuttiin, sitä enemmän alkoi sisäinen lapsi nousta esille.

Harmaasta säästä huolimatta päivä meni oikein rattoisasti ja ehdottomasti meni niihin kesän lempipäivien joukkoon. Lapsena kun Lintsille oli ainakin kerran kesässä päästävä, niin tämä muutaman vuoden tauko teki tuosta käynnistä kyllä yhtä odotetun. Perinteistä oli kuitenkin pidettävä kiinni, joten ruoka nautittiin Lintsiburgerissa, Kummitusjuna sekä Kammokuja oli tsekattava läpi, vaikka kummassakin pidin silmiä kiinni ja Inka sai johdatella minua eteenpäin. Myös Taikasirkus oli käytävä läpi, ei se kyllä ole näiden vuosien varrella muuttunut juuri yhtään, enemmänkin ränsistynyt entisestään. Lopuksi vielä vohvelit, niin pystyi oikein hyvillä mielillä lähteä kotiin.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

RUISROCK DAY 3

ruisrock4 9.7.2017b 9.7.2017c 9.7.2017e ruisrock5 9.7.2017g 10.7.2017

Vielä fiilistelykuvia RuisRockista. Kolmas päivä oli minulle ns. "pääpäivä" jota olin eniten odottanut. Aamulla fiilikset oli vähän ristiriitaiset porukan kesken, mutta Suvin tulo toi sellaista lisäenergiaa. Päästiinkin ennätysajassa itse festarialueelle jossa meitä odotti viikonlopun ja ehkä koko kesänkin lämpimin sää. Siinä sitten suunnattiinkin heti Rantalavalle, upotettiin jalat veteen ja jäätiin odottamaan Sean Paulin aloittamista. Siinä kyllä oli sellaista kesän tuntua. Kaikki velvollisuudet, huolet ja ylipäätänsä aika vain katosi. Eihän se itse keikka mitenkään kummoinen ollut, mutta kun biisit on tuttuja ja fiilis hyvä, niin ei siihen paljoa vaadita.

Ja sitten tulee pienoinen hehkutus. En nimittäin ajatellut tuota artistilistaa katsoessa, että tämä seuraava keikka olisi noussut festareiden ihan kärkikeikaksi. Sitä paikkaa petasin Zara Larssonille, mutta hänen keikkansa ei ihan täyttänyt niitä omia odotuksia, vaikka huippukeikka olikin. Kuitenkin Kingfishin ja Pastoripiken keikka löi kyllä ällikällä. Koko ajan oli ihan huikea fiilis keikka-alueella, biisien sanat kun osaa niin oli helppo olla menossa mukana. Koko porukka oli kasassa, kaikki yhdessä ja loppuhuipennuksena Pastoripike tuli halaamaan minua sekä Ettua. Hänen instagramista voi videolta meidät bongata. Lisäksi Nikke pääsi lavalle ja noh, kuten sanoin jo fiilis oli aivan huikea!

N Ä H D Y T   K E I K A T:
SEAN PAUL
KINGFISH, DIISON & PASTORIPIKE  -festareiden paras
MAC MILLER
ZARA LARSSON -festareiden odotetuin
TRAVIS SCOTT

perjantai 28. heinäkuuta 2017

VIIKKOKATSAUS

28.7.2017a

VIIKON AJATUS
Tällä viikolla on aika paljon tullut ajateltua täällä blogin puolella vaijettua aihetta, nimittäin seksiä. Tai enemmänkin sitä omaa suhtautumista siihen. Muutenkin kesä pistää aina kaiken sekaisin, joten kai tämän aiheen pyöriminen onkin ihan ollut odotettavissa. Toistaiseksi kuitenkin aihe pysyy täältä muuten piilossa, mutta never say never.

VIIKON KOHOKOHTA
Ehdottomasti maanantaina vietetty Lintsipäivä Inkan kanssa. Minulla taisi olla paljon enemmän hauskaa kuin Inkalla, mutta ehdottomasti muutaman vuoden tauko oli tuonut tuohon paikkaan sitä omaa hohdetta lisää. Tosin tuli huomattua se, että ikääkin on tullut, vuoristoradassa ensimmäistä kertaa kun käytiin, tuntui mahanpohjassa. Se tunne tosin katosi, mutta silti vuoristoradassa! Vanha...

VIIKON BIISI
Koko viikko on tullut luukutettua Justin Bieberiä, mutta erityisesti What Do You Mean? -biisiä. Myönnettäköön, että saatan nykyään hieman olla Justin Bieber-fani. Tai oikeastaan vähän enemmän...



VIIKON ALAMÄKI
Kesäflunssa, joka on aika tiukan otteen minusta ottanut. Varsinkin tänään on ollut semmoinen koomainen olo, aivan kuin olisin vain leijunut paikasta toiseen. Vasta nyt illalla on helpottanut, kun pääsin apteekkiin ostamaan helpotusta.

VIIKON NOLO-HETKI
En kyllä laskisi noloksi-hetkeksi, mutta tämän viikon se noloin: oltiin Kaisaniemen K-kaupassa ja sitten siinä kaveri kysyi, että olenko palanut, kun posket punoittavat. Vastasin että en ole, joten ilmoille sitten heitettiin, että olisin punastunut jonkun söpön pojan takia. Ei tuo heittäjä tiennytkään, että osui aivan oikeaan ja tämä kyseinen hottis seisoi vielä aivan meidän lähellä. Varmasti kuuli koko keskustelun, mutta vielä sen lisäksi oli minun luonnollisesti tuijotettava häntä jäätyneenä. Tyypillistä, mistä en todellakaan nolostu, mutta tämä olikin se viikon "noloin".

VIIKON VAATE
Ehdottomasti Monkista ostettu harmaa oversize vetoketjullinen huppari. Lämmin ja pehmeä, ai että sitä on kyllä pidetty päällä. Niin ihanan tuntuinen, ettei sitä raaskisi riisua pois millään!

28.7.2017

VIIKON HIMOTUIN
Kookosjäätelö. Onneksi sain tyydytettyä himoni, kun käytiin keskiviikkona Hietaniemen uimarannan vieressä sijaitsevassa Helsingin Jäätelötehtaan kiskalla. Nuo pallot on kyllä isoja ja ainakin minusta hintansa arvoisia. Yksi pallo riittää nimittäin aivan hyvin sen jäätelöhimon tukahduttamiseen!

torstai 27. heinäkuuta 2017

KAMPIN KIRPPUTORI, PÖYTÄ 3


26.7.2017

Vihdoin sain aikaiseksi viedä vaatteita myytäväksi kirpputorille, tarkemmin sanottuna Kampin Kirpputorille. Sieltä löytyy nyt kahden viikon ajan sekä minun että ystäväni Jasminin vaatteita ja halvalla lähtee! Yritetään käydä näiden kahden viikon ajan siellä meidän pöytää täyttelemässä. Minun vaatteet tunnistaa siitä, että niissä lukee pöytänumero 3 alapuolella 2. Kokoja on joka lähtöön XS-L ja tällä hetkellä löytyy yhdet melkein käyttämättömät Conversetkin koossa 36,5.


Runeberginkatu 8 L
00100 Helsinki
Pöytä 3
27.7.-9.8.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

KÄMPPISPÄIVÄ


Ah, sunnuntait. Päivä jolloin haluan että kalenteri ammottaa tyhjyyttä. Päivä jolloin voi vain olla, tehdä mitä sillä hetkellä juuri haluaa, eikä miettiä mitään muuta. Keskittyä juuri siihen hetkeen. Vieteltiinkin viime sunnuntai Inkan kanssa juuri tuolla ajatuksella. Haluttiin syödä sushia, joten otettiin auto alle ja suunnattiin vakio paikkaan Konnichiwaan. Siellä tuli australialainen matkailija meille juttelemaan ja kertoi vähän omasta matkastaan. Saihan siinä aksentin kanssa keskittyä oikein kunnolla kuunteluun että ymmärsi, mutta jotenkin tuntui todella freshiltä puhua englantia. Tuli todettuakin, että tällaisia spontaaneja keskusteluja lisää!

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

RUISROCK DAY 2

8.7.2017 ruisrock1 8.7.2017c ruisrock2 ruisrock3

RuisRockin toinen päivä lähti käyntiin hieman hitaammalla tahdilla. Sää helli kyllä meitä täysin ja lähdettiinkin osan kanssa pienelle kävelyretkelle, tarkemmin sanottuna ruoanhakumatkalle. Törmättiin myös todella ystävällisiin turkulaisiin. Saatiin useaan otteeseen muutenkin koko reissun aikana huomata, että ovathan nuo aika ystävällisiä yksilöitä. Milloin oltiin kaverille juotavaa tarjoamassa, milloin saatiin raskaan kävelyn jälkeen autolla kyytiä kotiovelle. Itse olin tällöin kävelemässä jo hurjaa vauhtia edempänä, joten itseltä jäi kyyti välistä. Muutenkin koko kaupungissa tuntui vallitsevan sellainen yhteisöllinen ja ystävällinen festaritunnelma.

Lauantaina ei mitään sellaista supertärkeää esiintyjää ollut, mutta hyvät meiningit saatiin silti aikaiseksi. Porukka vähän jakaantui, mutta onneksi meitä oli hyvä lössi liikkeellä, näin kaikki pääsivät katsomaan juuri sitä ketä itse halusivat, eikä tarvinnut yksin mennä. Koska juuri ei mitään huippuesiintyjää ollut, (kuten tuosta NÄHDYT KEIKAT-kohdasta voi nähdä) lähdettiin osa katsastamaan RuisRockin virallisia jatkoja. Matka osoittautuikin kunnon seikkailuksi ja jäi kyllä tuosta illasta sellaisia tarinoita kerrottavaksi muille, että huhhu. Tuli myös koettua sellainen onnenhetki, kun Niken kanssa löydettiin minun laukusta Pringles-purkki!

N Ä H D Y T   K E I K A T:
SANNI
TÖÖLÖN KETTERÄ -päivän paras

Apua, vasta tätä "listaa" tehdessä tajusin että meni tuo lauantai kyllä aivan täysin ohitse! Mitä ihmettä, vain kaksi keikkaa tuli nähtyä?!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

SHORTSIPÄIVÄ

17.7.2017a 17.7.2017c 17.7.2017d
17.7.2017g
|| Aurinkolasit: Missguided (ei myydä enää) | Farkkutakki: Missguided (ei myydä enää) | T-paita: Levi's | Farkkushortsit: Missguided | Kengät: Vans ||


Eilen päästiinkin vihdoin nauttimaan niistä lämpimistä keleistä täällä Helsingissäkin. Onhan niitä ollut muutamia yksittäisiä tapauksia, mutta ei kuitenkaan sellaisia että olisin uskaltautunut laittamaan shortsit jalkaan. RuisRockissa tähän fiilikseen päästiin jo ja tuntui jotenkin "tönköltä" vuorautua jälleen pitkiin housuihin. Heti sunnuntaiaamuna kun heräsin, suuntasin heti parvekkeelle. Hymyhän siinä nousi korviin asti, kun tajusin että tänään on shortsipäivä!

Kesän alussa lähti aikamoinen tilaus Missguided-nettikauppasta. Vaatekaappi kaipasi muutosta ja rohkaistuin myös tilaamaan farkkushortsit. Farkkujen ja farkkushortsien ostaminen on aina ollut yhtä tuskaista, joten jännitin todella paljon että mitenköhän nämä shortsit sopisivat. Tilauksenhan tein nimittäin sopivasti juuri ennen RuisRockia ja sinne oli shortsit saatava. Onnekseni shortsit osoittautuivat aivan nappi ostokseksi ja pääsivätkin festareilla kahtena päivänä käyttöön.

Näitä kuvia muuten katsellessa tuli huomattua, että ne omat hiukset ovat kasvaneet aivan hurjasti. Vähän jopa jälleen houkuttaisi niiden leikkaaminen, mutta toisaalta onhan nämä pitkät hiukset nyt aika iso osa sitä omaa tavaramerkkiä. Toisaalta itseni tuntien en yhtään ihmettelisi sitä, että syksyllä lähdettäisiin toteuttamaan jälleen jonkinlaista pikamuutosta hiuksiin.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

FIILIKSET KATOSSA

16.7.2017e

Kesän suhteen ollaan puolessa välissä, vaikka vasta nyt alkaa tuntua siltä että se kesä oikeasti on tulossa. Suurin syy tähän on tuo sää, nytkin on seuraavaksi kahdeksi päiväksi luvattu sadetta. Onneksi se aurinko päättää silti aina välillä tulla näyttäytymään. Kyllähän se aamupala vaan maistuu niin paljon paremmalta parvekkeella auringossa! Muutenkin voisin sanoa että hyvä viikko on takana. Ruissista kesti palautua, mutta siihen auttoi pieni hemmotteluhetki, johon kuului kasvonaamio, lempparibiisin luukutus sekä ranut. Töissä on aherrettu, mutta ei se mitenkään pakonomaiselta tunnu. Ovathan ne aamut välillä nihkeitä, mutta mielellään sitä lähtee töihin.

Eilen olikin sitten tuplabuukkaus, kun kahdet synttärit osuivat päällekkäin. Siinä sai sitten mennä paikasta toiseen, mutta koko ajan fiilis oli katossa. En sitten tiedä oliko se juuri tuo sää, se että Inka oli tullut takaisin kotiin oltuaan melkein viikon poissa, vai uudet vaatteet päällä. Vai se että näin lukiokavereita pitkästä aikaa. Oli mikä oli, naurua riitti ihan nukkumaan menoon asti ja vaikka mitenkään erikoinen ilta ei ollut, niin todella hauskaa oli koko ajan. Ja sen oman hilpeän mielen kyllä varmasti muutkin huomasi, ainakin sain kuulla niiden yön pikkutunneilla puhelimesta ihmettelyä siitä, että kuinka voin olla noin iloinen. No miksi ei? Eli näihin sekaviin kirjoituksiin on hyvä päättää ja todeta, että nyt menee loistavasti.

torstai 13. heinäkuuta 2017

RUISROCK DAY 1

7.7.2017
ruisrock 7.7.2017c 7.7.2017d 7.7.2017e

Kotona ollaan jo muutama päivä oltu ja edelleenkin RuisRock vetelee verojaan. Olen nyt kahden päivän aikana nukkunut luvattoman pitkiä päiväunia, mutta näinhän niistä univeloista päästään eroon. RuisRock oli kyllä aivan huikea ja meni ohitse luvattoman nopeasti, joten nämä univelat ovat täysin sen arvoisia. Perjantaina Nikke ja Inka tuli hakemaan minut suoraan töistä, fiilisteltiin tulevia keikkoja ja ajettiin Kaija Koon keikkabussin ohitse. Jätettiin telttailut muille ja majoituttiin kaverin kämpillä. Tätä valintaa tuli kyllä kiiteltyä useaan otteeseen viikonlopun aikana, olihan se huomattavasti mukavampaa kun vessa ja suihku olivat siinä ihan holleilla, puhumattakaan kuinka hyvin tuli nukuttua. Vaikka meillä tuntui perjantaina aikaa olevan ihan riittämiin, niin kyllähän siinä kiire tuli. Sai ihan melkeinpä juosta Tygan keikalle, onneksi kuitenkin ehdittiin ne parhaimmat biisit nähdä. Siitä sitten se festari-fiiilis tupsahtikin esiin, paljon oli hyviä esiintyjiä perjantaina tiedossa. Paljon hyviä keikkoja, joiden sekaan mahtui yksi floppikin. Pääsin myös festareiden tapaan Kygon keikalla olkapäille fiilistelemään, kiitos Kallen, joka ei tällä kertaa tiputtanut minua maahan.

N Ä H D Y T   K E I K A T:
TYGA -päivän paras
JVG
STORMZY
DJ SNAKE -päivän floppi
GOLDLINK -päivän yllättäjä
KYGO -päivän parasfiilis
GASELLIT

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

ASTRID S

Monesti olen maininnut siitä, että en poistu kotoa ilman että olen varmistanut kuulokkeiden mukanaolon. En lähde kauppaan ilman kuulokkeita ja pakko myöntää, että muutaman kerran olen roskatkin vienyt musiikin tahdissa. Nautinkin kovasti siitä, että voin istua bussissa ilman minkäänlaista kiirettä ja totta kai ne lempparibiisit kuulokkeista soiden. Olen joskus ajellutkin bussilla päästä päähän ihan vain koska huvitti. Suosittelen kokeilemaan, varsinkin sateisena päivänä, on aika virkistävää!

Tällä kertaa olisi esittelyssä tämän hetken semmoinen oma lemppariartisti, jonka biisit pelastavat päivän kuin päivän. Kyseessä norjalainen artisti Astrid S, joka on ainakin Skam-faneille tuttu. Sitä kautta itsekin hänet bongasin ja vasta viimeaikoina saanut selville, että kyseessä on ihan tunnettukin laulaja, tehnyt mm. yhteisiä biisejä Shawn Mendesin, Aviciin sekä The Vampsin kanssa.

astrid

Löytyy siis Spotifysta ja biisi Breath on soinut kyllä moneen otteenseen. Kuitenkin ehkä se oma ihan ykkösbiisi on Such a Boy. Astridista tulee kyllä vähän Zara Larsson vibat, mutta silti ovat kyllä todella erityyppiset. Seuraan myös Astridia instagramissa ja vaikuttaa kyllä niin jalat maassa olevalta ihmiseltä. Sisäinen fanityttö on kyllä herännyt ja nyt odottelen vain, että milloin pääsisin livenä todistamaan... Tällä hetkellä kiertelee pitkin Kanadaa, Jenkkejä, Ruotsia ja tietenkin Norjaa. Ehkä Suomeenkin jossain vaiheessa saadaan, pidetään sormet ristissä.


A S T R I D   S

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

THE WEEKND

1.7.2017

Ei voi kyllä sanoa kun vau ja kiitos. Osasin kyllä odottaa että the Weeknd on kova, mutta huhhu! Vieläkin sellainen käsittämättömätön olo, kuin olisi jossain unessa ollut. Tämä on niitä asioita, joita ei sanoilla voi kuvailla, vaan täytyy itse kokea. Eli jos joskus on pieninkin mahdollisuus mennä katsomaan the Weeknd livenä, mene! Pieni tihuttava sade ei todellakaan haitannut tunnelmaa ja parin biisin jälkeen se keikoilla tyypillinen tunkeminen rauhoittui ainakiin siinä meidän kohdilla.

Keikasta tulikin nautittua, vain yhden kuvan ja snäppivideon otin. Ensi viikonloppuna jatkuukin tämä alkanut festarikesä, kun matkataan porukalla RuisRockiin. Sinne toivon kyllä Ruissille tyypillistä hyvää säätä, sellaista oikeasti kesäsäätä.

torstai 29. kesäkuuta 2017

UNIKAVERI

26.6.2017

Lukiossa opin itsestäni sen, että pärjään tarvittaessa todella vähällä nukkumisella. Tarvittaessa siis vein tunteja pois siitä kallisarvoisesta unesta ja käytin ne johonkin tärkeämmäksi kokemaani. Pikkuhiljaa tässä asiassa on kuitenkin viisastuttu ja vaikka edelleenkin vähällä unella pärjätään tarvittaessa, en itseäni sellaiseen tilanteeseen yhtä helposti aja. Erityisesti 6:00 työaamut ovat nukuttujen tuntien tärkeyden opettaneet.

Mainitsin Inkalle useaan otteeseen, että koen nukkuvani paremmin jonkun toisen kanssa. Tottumuksestahan on kyse ja kyllä osaan yksin myös nukkua. Aina kuitenkin tietyn ajan välein tämä tuli puheeksi. En kuitenkaan osannut odottaa kun syntymäpäivänäni pakettia avasin, että tuollainen tyyny sieltä paljastuisi. Mutta hyvä tyyny on kyllä ollut! Tuntuu ainakin että nukun paljon paremmin ja muutenkin levollisemmin. Tyyny on myös aivan hitti kun sohvalla katselee leffaa tai vaikka Netflixistä sarjaa. Saa hyvin tukemaan niskan taakse ja noh onhan tuo nyt todella hauska.

26.6.2017a

Sen lisäksi sain tuollaiset unilaput. Niitä en pystynytkään volyymiripsien takia oikein käyttämään, mutta nyt kun volyymiripsiä ei enää ole, niin olen näitäkin päässyt pari kertaa käyttämään. Lähinnä tulee käytettyä jos ulkona aurinko vielä paistaa, mutta itse pitää olla nukkumassa. Silloin ei häiritse se ikkunasta pieni pilkottava aurinko. Tosin huomasin, että minulla on enemmän vaikeuksia herätä nuo päässä, sillä en jotenkin näe sitä auringonnousun aiheuttamia auringonsäteitä ikkunasta. Noh, auttavat kuitenkin paljon juuri noihin 6:00 aamuihin, kun herätys tapahtuu siinä 4:45 aikoihin.

Yöksi laitan kahta tuotetta kasvoille. Tai tarkemmin sanottuna laitan paksun Bepanthen kerroksen huuliin. Kerros on oikeasti todella paksu, aivan valkoinen. Ripsien tyveen laitan puolestaan BeautyLash-ripsiseerumia. Tämä kyseinen seerumi palasi jälleen päivittäisiin rutiineihin volyymiripsien lähdön myötä. On kyllä ollut pelastus ja huomannut omassa ripsien takaisin kasvussa kyllä eron. En sitten tiedä kuinka hyväksi kyseinen seerumi loppupeleissä ripsille on, mutta ainakaan itselle ei ole mitään oireita tullut.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

FESTARIKESÄ 2017

Olin jo talvella tehnyt päätöksen, että työskentelisin koko kesän. Lomasta en edes haaveillut ja kun kesätekemisistä tuli puhetta, halusin heti vaihtaa puheenaihetta. Luonteeltani olen nimittäin sellainen, että helposti harmistun jos koen että jään jostain paitsi. Harvoin koen että jään, mutta sitten kun koen, niin se harmistuksen tunne on todella kova.

6.7.2015j
RUISROCK 2015

En siis ollut suunnitellut kesäksi oikein mitään, WEEKNDin keikkaa lukuun ottamatta, jota onkin odotettu lippujen myyntiintulosta asti. Olen repinyt kaiken ilon irti niistä vapaa-ajoista mitä on ollut. Hypin siis kirjaimellisesti onnesta kun huomasin työvuorot saatua, että RUISROCK viikonloppu oli vapaana! Ja uudestaan pääsin hyppelemään onnesta, kun sain vielä hankittua itselleni 3-päivän lipun ennen niiden loppumista. Tosin osa porukasta on edelleenkin ilman lippuja, mutta ehkä niitä vielä jostain saa hankittua.

6.7.2015o
RUISROCK 2015

Ostin lipun niin innoissani, etten edes ollut katsonut etukäteen ketä artisteja on tulossa, Zara Larsson nyt oli tiedossa ja häntä eniten odotan. Listaa kuitenkin näin viime aikoina selanneen on se oma "aikataulu" muotoutunut. Eriasia sitten että pääseekö niitä kaikkia katsomaan, osa kuitenkin menee päällekkäin. Sen näkee kuitenkin sitten, ilman stressiä ajattelin nämä festarit ottaa, Zara Larsson kuitenkin itselle se tärkein.

Perjantai:
TYGA (US) | JVG | STORMZY (UK) / HALOO HELSINKI! | KYGO (NO) | GASELLIT
Lauantai:
SANNI | CHARLI XCX (UK) | MARTIN GARRIX (NL)
Sunnuntai:
SEAN PAUL | KINGFISH, DIISON & PASTORIPIKE | MAC MILLER (US) | ZARA LARSSON (SE) | TRAVIS SCOTT (US)


15.8.2016d
FLOW 2016

Ja sitten kesän lopulla odottelisi vielä tuo FLOW. Sinne ei vielä ole lippua ja vähän kahden vaiheella olen menenkö vai en. Houkuttaa kyllä, mutta saa nähdä. Viime vuonna tuli otettua semmoinen "yolo-flow", eli samana viikkona ostettiin liput. Todennäköisesti tänäkin vuonna sama setti tiedossa. Erityisesti haluaisin nähdä Lana Del Rey. Myös sunnuntaina esiintyvä Frank Ocean kiinnostaa, mutta näissä festareissa onkin kyse niistä itse festareista. Tapahtumassa on niin paljon kaikkea muuta, että kyllä tänne on edes yhdeksi päiväksi päästävä.

Untitled
FLOW 2016

lauantai 24. kesäkuuta 2017

HERKKUHETKI

Pienet herkuttelut luovat aina oman piristeensä päivään kuin päivään. Olen vahvasti sitä mieltä, että jäätelö päivässä on suositeltavaa, ellei jopa välttämättömyys, varsinkin kesällä. Tässä onkin viime aikoina tullut löydettyä kaksi omaa lempparia joiden on aika päästä tänne bloginkin puolelle esittelyyn.

24.6.2017

M A G N U M    D O U B L E    C O C O N U T

Magnumilta taitaa aina näin kesän alle putkahtaa uutuuksia. Tänä vuonna tuli esille tuon kuvassa näkyvän kookosmaun lisäksi vastaava vadelmanmakuisena. Molempia on tullut maistettua (luonnollisesti), mutta näin kookoksesta pitävänä, on tämä ehdottomasti suosikkini. Kookoksenmakua voisi kyllä olla enemmän, mutta hitti jäätelö on silti. Muutenkin kookoksenmakuisia jäätelöitä on todella vähän myynnissä Suomessa, joten tämä on kyllä toivottu lisä jäätelöaltaisiin. Vielä kuin hyvin monesta kaupasta löytyy valikoimista, niin kesän jäätelöhetket on varmasti nyt turvattuja.

24.6.2017a

E H R M A N N    H I G H   P R O T E I N    C H O C O L A T E   P U D D I N G

Tämä onkin minulle täysin uusi alueenvaltaus. Kaikki tämmöiset proteiinituotteet olen kiertänyt kaukaa, kerran sellaista maistoin ja oli aivan kamalan makuista. Nyt olen kuitenkin töissä ollessani joka päivä nähnyt ison lavallisen näitä ja mielenkiinto heräsi. Oli siis pakko päästä maistamaan ja ai että oli hyvää! Ei yhtään maistunut siltä, että näihin olisi lisätty jotain ylimääräistä. Monesti proteiinipitoisista tuotteista jää semmoinen tunkkainen olo suuhun, tästä ei todellakaan jäänyt. Makukaan ei ole ällön suklainen, vaan juuri sopiva. Näitä löytyy siis vielä mauiltaan vanilja sekä minttusuklaa. Kaikissa kaupoissa ei tosin löydy, meidän lähikaupasta ei ainakaan, mutta kaikista isommista löytyy varmasti.

Äh, tänään on lauantai ja vähän tuo Skam:in viimeine jakso aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. Tavallaan haluan nähdä, odottanut tuota viimeistä jaksoa, mutta samalla tuntuu haikealta kun on viimeinen jakso. Onneksi kyseisen sarjan voi aina aloittaa alusta katsomaan, varsinkin niitä lemppari tuottareita.

torstai 22. kesäkuuta 2017

HÄVISIN MONOPOLISSA

Vakavista aiheista jatketaan myöhemmin lisää. Huomasin kuitenkin heti, että tuntui paljon paremmalta kun asia oli sanottu ulos, tuotu julki. Helpottaa huomattavasti puhumista ja mikä tärkeintä, sitä oloa. Vielä pitää kuitenkin kerätä sitä rohkeutta seuraavan "paljastuksen" suhteen. Jatketaankin päivittelyä ihan näin perinteisesti arjen kuulumisilla, tuntuu että niistä ei olekaan täällä vähän aikaan tullut kirjoiteltua.

20.6.2017f

Päivät vierähtää tosiaan töissä, mutta silti olen ehtinyt tehdä paljon muutakin. Jotenkin ei kuitenkaan kirjoitusta meinaa syntyä, vaikka päässä ajatuksia on todella paljon. Eipä siinä mitään, mennään kuvien voimilla kerrottuna!

Tuntuu että kesä menee aikalailla säiden osalta niin, että joka toinen päivä sataa ja joka toinen päivä aurinko paistaa. Sandaalitkin on löytynyt jalkaan useampana päivänä ja aina vain kun siihen on pieninkin mahdollisuus, vedän nuo viime kesänä ostetut Adidakset jalkaan. Tai no onhan niitä tullut käytettyä ympäri vuoden roskienvienti kenkinä...

Monopolin pelaaminen oli kyllä viime lauantain puuhia, mutta menköön nyt tähän viikkoon. Peleistä puheenollen, huomaan nykyään itsessäni sellaisen piirteen kuten esim. että esitän, ettei minua kiinnosta häviänkö vai voitanko. Todellisuudessa kilpailuvietti on kova ja nyt kun häviö tuli, niin kyllähän se sisällä aiheutti aikamoiset harmistukset. Tämä itsehillintä on tosin varmasti sitä "kypsyyden" merkkiä. Mutta ensi kerralla on pakko voittaa!

Orange Is the New Black:in uusi tuotantokausi tuli ulos ja sen sitten imaisin kahdessa päivässä. Kirosin itseni, sillä tuon piti olla se the kesäsarja, jota sitten katsellaan pitkin kesää. Ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan, joten uusi sarja oli jostain bongattava. Monopoli illan päätteeksi jäätiin Viston kanssa Ronille ja jostain sitten alettiin katsomaan Norjan Paratiisihotellia. Ja luonnollisesti siihen jäin koukkuun, tälläkin hetkellä tuossa pyörii jakso.

Käytiin Inkan kanssa katsomassa Tupacista kertovan leffan All Eyez On Me. Täydestä sydämestä voin leffaa suositella, jotenkin tuntuu niin epäaidolta katsoa leffaa jonkun toisen elämästä. Inkalle yritin sitä tunnetta kuvailla, joten otetaan tähän teillekin siihen yritystä. Aina kun katson elokuvaa koen että kaikki tapahtumat on sillä hetkellä totta. Leffat aina imaisevat minut mukaansa, mutta jälkikäteen on aina paluu todellisuuteen, uskottelu itselle että tämä oli vain elokuva. Noh, näissä sitä ei voi tehdä, se mitä näin oli oikeasti jonkun toisen elämää. Joku koki oikeasti elokuvan arvoisen elämän. Mind blowing!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

VOINKO OLLA KAUNIS SELLAISENA KUIN OLEN?

Keväällä minulle tapahtui kaksi semmoista isompaa asiaa, jotka vaikuttivat hyvin syvälle sisälle. Kaksi asiaa, jotka iskivät aika lujaa siihen omakuvaan ja muutenkin itsetuntoon. Itsevarmuus sai kolauksia ja niitä on tässä sitten päivä kerrallaan korjailtu. Hyviä päiviä on todella paljon, mutta sitten kun ne huonot päivät iskevät, ne myös iskevät. Aionkin kertoa näistä molemmista, tänään on vuorossa se "kevyempi".

Snapchatissä sekä Instagrammissa seurailevat ovat varmasti huomanneet, ettei minulla enää volyymiripsiä ole. Ne saivat kyytiä vastahakoisesti, kun kesällä alkaneessa työpaikassa ilmoitettiin, ettei kyseisiä ripsiä saa olla. Rehellisesti siinä tilanteessa mietin jo hetken, että en ottaisikaan työpaikkaa vastaan. Havahduin kuitenkin tuohon ajatukseen ja pään sisällä alkoi herätä muutamia kysymyksiä: Milloin jostain ripsistä oli tullut minulle tärkeämpi asia kuin työpaikasta? Milloin määrittelin oman ulkonäköni täysin niiden pohjalta? Miksi en koe, että voin olla kaunis juuri sellaisena kuin olen? Mitä minulle oikein tapahtui?

Kerroin asiasta äidilleni ja hän hyvin varovaisesti totesi, että ehkä tekee ihan hyvää olla hetki ilman volyymiripsiä. Ja harvoin äidit väärässä ovat, niin vaikeaa kuin se joskus onkin myöntää. Ei se silti helppoa ollut ottaa niitä pois, eikä helppoa ole edelleenkään. Nyt tietenkin on sentään sen verran menty eteenpäin, että olen näihin omiin sintteihin jo ehtinyt tottua. Myönnän kuitenkin sen, että peilistä en itseäni oikein mielellään katsele ja jotenkin tuntuu koko ajan kovin alastomalta.

18.6.2017

Olin pitkää ihan naturellina, ilman minkäänlaisia pidennyksiä. Välillä saatoin joihinkin juhliin laittaa muutamia irtoripsiä, mutta sekin oli hyvin harvinaista. Usein kuljin jopa täysin meikittä. Ripsienpidennykset laitoin ensimmäistä kertaa syksyllä 2012 eli nopeasti laskien melkein viisi vuotta sitten. Vuoden niitä pidin ja sitten yhtenä aamuna vain totesin että ei enää. Kirjaimellisesti revin pidennykset irti ja tutkailin peilistä itseäni. Taisin laskea että kymmenen ripseä oli jäljellä ja vaikka olin lähdössä samaisena päivänä Lontooseen kaupunkilomalle, ei tuo alastomuus jotenkin haitannut minua. Päinvastoin se tuntui enemmänkin virkistävältä.

Keväällä 2015 aloin pohtia ripsien laittamista uudestaan. Blogeista luin paljon volyymiripsistä ja tutkailin paikkoja sekä hintatasoa. Olihan se hinta kirpaiseva, tiesin sen rumban mihin ryhtyisin, mutta silti päädyin sitten kesällä 2015 ottamaan ensimmäiset volyymiripset. Todellisuudessa en tiennyt kuinka pahasti se oikeastaan vaikuttaisi minuun. Näiden kahden vuoden aikana olin vain kaksipäivää ilman ripsiä. Kaksi päivää. Toisin sanoen pidin volyymiripsiä yhteensä 730 päivää ja senkin jälkeen luovuin niistä vain pakon edestä. Ja minä kun niin liputan luonnollisuuden puolesta.

Toinen ylläolevista kuvista on otettu n. kuukausi ennen kuin otin volyymiripset ja toinen vastaavasti muutama viikko sen jälkeen. Kun näitä kahta kuvaa vertailen, on minun kyllä myönnyttävä siihen, että pidän tuosta vasemmanpuoleisesta kuvasta paljon enemmän. Miksi siis minun on niin vaikea nähdä tuo sama luonnollinen kauneus peilistä tällä hetkellä? Viime viikonloppuna meikkasin varmaankin tunnin verran, koska en saanut millään tavalla itsestäni "tarpeeksi" kauniin näköistä. Harkitsin jo hetken että kaivaisin tekoripset esiin ja alkaisin niitä liimailemaan. Pysyin kuitenkin vahvana ja astuin ovesta sitten ulos ja ainoa asia mitä pystyin miettiä siinä matkalla oli se, että miten muut ihmiset minut näkevät? Miten voin mennä julkiselle paikalla tämän näköisenä? Miten voin mennä baariin kun näytän tältä? Olenko minä se, joista kaikki supattelevat, että tuo on tuo tyttö jolla on nuo kauniit kaverit?

Kauhulla odotin sitä ihmisten tuijottavaa ilmettä, tiedättehän? Sellaista mistä näkee oikein toisen lievän järkytyksen. Tai yllättyneisyyden. Ovi aukesi, ilmettä ei tullut ja siinä sitten illan mittaa aloin unohtaa koko asian. Ja niin se nytkin tuppaa menemään. Eilen töistä lähtiessä vilkaisin peiliin ja totesin jopa itselleni että minähän näytän ihan kivalta näinkin. Joten päivä ja hetki kerrallaan, olematta liian ankara itselleni. Tiedän etten näitä epävarmuuden tuntemuksia ulospäin näytä, mutta sisällä käyn päivittäin myllerrystä itseni kanssa. Ja tämä että saan kerrottua asian ulos, on yksi osa sitä uudelleen rakentamista. Toinen asia on kuitenkin itselleni sen verran rankempi, vaikka tämäkin tuntui yllättävän rankalta asialta myöntää, että sen kirjoittamiseen saan vielä hetken keräillä rohkeuttani.

torstai 15. kesäkuuta 2017

TORSTAI LISTA

15.6.2017a

Pieni torstai lista tässä samalla leffaa katsellessa ja syödessä. Näitä listoja voisi tehdä vähän useammin, tykkään ainakin itse blogeista lueskella ja onhan näitä kiva tehdäkin. Vielä pitäisi huomiselle alkaa ruokaa kokkailemaan, kaksi työpäivää edessä ennen viikonloppua. Rauhaisaa koti-iltaa siis vietellään.

Miten menee?
Ihan jees, lukuunottamatta selkää joka tuntuu olevan aika jumissa tämän päiväisestä työpäivästä. Myös vasemman jalan jalkapöytä on oudolla tavalla särkenyt jo melkeinpä viikon verran. Pitäisi kohta varmaankin käydä sitä näyttämässä jossain... Mutta muuten siis menee hyvin!

Mitä söit aamiaiseksi?
Mango piltin. Aika usein tulee kyllä se aamiainen skipattua kokonaa, aamuisin kun minulla ei ruoka meinaa pysyä sisällä. Nyt kuitenkin olen yrittänyt tässä skarpata, välillä menee paremmin välillä sitten taas syöminen tuntuu aivan mahdottomalta.

Mitä sinulla on päällä?
Musta t-paita, semmoinen tiukka ja korkeahko kauluksinen. Housut onkin mustavalkoiset kuviolliset, ohuet, jotka minulla on näiden lisäksi vielä khakinvihreänä sekä tumman sinisenä. Ostin molemmat viime kesänä, paidan Gina Tricotista ja housut H&M:stä.

Onko sinulla mitään koruja päällä?
On, lävistyksissä on korut sekä nilkassa nilkkakoru. Nilkkakorun vannoutuneena käyttäjänä olin aika murtunut, kun Rodoksesta ostettu koru hajosi tuossa kevään aikana. Valmistujaisiin koruja ostellessa bongasin yksinkertaisen hopeisen nilkkakorun H&M:stä ja nyt olen pitänyt sitä siitä lähtien koko ajan nilkassa.

Mitä olet kuunnellut tänään?
Työmatkoilla Spotifyta. Taylor Swift liittyi jälleen takaisin Spotifyhin, joten hänen biisejään on tullut luukutettua. Etenkin Bad Blood on nyt soinut aikalailla.

Kenen kanssa nukuit viime yönnä?
Tyynyläjän. Sain kavereilta syntymäpäivä lahjaksi boyfriend-tyynyn, joten sen kanssa tulee nukuttua todella hyvin. En varmaankaan enää osaisi nukkua kunnolla ilman sitä, pitänee varmaan alkaa raahaamaan mukana...

Parasta tänään?
Se kun kaupasta pääsi ostamaan kaikkea vihanneksia ja hedelmiä. Vähän ollut vaihteeksi rahan kanssa tiukkaa, niin palkkapäivänä muiden mennessä vaateostoksille, minä menen kasvisostoksille. Ja no tuo sää.

Kamalinta tänään?
No mitään sellaista kunnon kamalaa ei ole tapahtunut, mutta jos nyt jotain niin se kun ulkona on ihan unelma sää ja itse on sisällä töissä. Ja se että jalat on ihan kipeänä tuosta monen tunnin seisomisesta. Vasta istuessa huomaa kuinka jalkoja särkee. Oikeastaan enemmänkin tuota vasemman jalan jalkapöytää.

Viimeisin asia jonka ostit?
Kaupasta niitä vihanneksia ja jotain muitakin tarpeellisia asioita kuten saippuaa, deodoranttia ja tampooneja. Niin ja RuisRockiin lipun!

Suunnitelmia huomiselle?
Päivä kuluu töissä kuten tänäänkin ja illalla varmaankin nautin kotona olemisesta. Katson jonkun leffan tai sarjan. Voisi myös joogailla illalla.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

VALMISTUJAISET

3.6.2017a 3.6.2017

Valmistumispäivä tai oikeastaan viikko on aina semmoista yhtä sähellystä. Tarjottavia tehdään ja suunnitellaan pitkin viikkoa, Pientä jännitystä on koko ajan ilmassa ja sitten mennäänkin innoissaan nukkumaan odottaen seuraavaa aamua. Kuitenkin tuhat ja yksi asiaa pyörii mielessä, joten unesta ei tietoakaan.

Toisista valmistujaisistani on nyt vähän päälle viikko ja kyllähän se aika hurahti. Inkan kanssa odotettiin valmistujaisia, suunniteltiin ja valmistettiin tarjottavia. Koko tilanne oli hyvin erilainen kun lukiosta valmistuttaessa, josta muuten on jo kolme vuotta! Onhan se eriasia kun itse hoitaa täysin kaikki tarjoilut, järjestelyt ja muutenkin noh, kaiken.

3.6.2017b
3.6.2017c
3.6.2017d 3.6.2017e

Päivä oli kyllä iloa aamusta alkaen täynnä mutta ainakin omalta osalta myös sellaista eräänlaista helpottuneisuutta. En olisi todellakaan osannut ajatella, että näistä kahdesta vuodesta olisi tullut niin rankka, kuin siitä sitten tuli. Muistan vielä sen kun kouluun menin, totesin että kyllähän tästä kaikesta selviää, onhan sitä ennenkin selvitty. Noh, selvittiinhän siitä.

En todellakaan ole mikää mekko-ihmisiä, mutta onhan tämä semmoinen päivä, kun jopa minä haluan mekkoon sonnustautua. Valkoinen oli alusta alkaen se väri ja BikBokista löytyikin juuri sellainen mekko, jota olin pääni sisällä kaavaillut. Susan tuli vielä laittamaan lauantai aamulla hiukset rennolle kampaukselle ja pakko kyllä sanoa etten ole pitkään aikaa tuntenut itseäni niin kauniiksi, varsinkin niin tyttömäisen näköisenä.

3.6.2017g