maanantai 9. lokakuuta 2017

EAT POKE HKI

Ulkona syöminen on vähentynyt omalla kohdalla huimasti. Kuitenkin välillä se on aikataulun kannalta välttämätöntä ja onhan se nyt joskus ihan omien mielitekojenkin kannalta välttämättömyys. Monesti vain tuppaa käymään niin, että päätyy niihin samoihin paikkoihin syömään. Siksi tässä onkin otettu itseään oikein niskasta kiinni ja alettu etsiä uusia paikkoja. Ja muutama mainitsemisen arvoinen paikka onkin tässä jo ehtinyt löytyä! Storyn avokadoburgerista kerroinkin jo aikaisemmin TÄÄLLÄ, ehdottomasti kannattaa käydä testaamassa. Storysta saa myös kasvisversion tuolle kyseiselle burgerille, joka muuten näytti myös todella hyvälle.

eat poke hki eat poke hki


Aikatalossa sijaitseva Eat Poke Hki on nousut tällä hetkellä yhdeksi lemppari paikoistani. Pari kertaa olen siellä käynyt enkä todellakaan ole joutunut pettymään. Kyseessä siis tietääkseni Helsingin ainoa vain Poke-ravintola, missä todellakin hinta-laatusuhde kohtaavat. Hintaa tuolle kulholle on 12,90e ja siinä todellakin vatsan saa aivan täyteen. Hintaan kuuluu myös miso-keitto sekä tee.
MIKONKATU 8, 00100 HELSINKI

Kulhon saa koota ihan itse ja vaihtoehtoja kyllä riittää, ettei heti kyllästy. Pohjan voi valita joko kokonaan salaatilla, riisillä tai ottaa puolet ja puolet. Itse otan tuon pelkän riisi version, joten nuo salaatilliset on vielä kokeilematta. Siihen sitten valitaan kaksi pää-lisuketta. Avokado sekä tiikeriravut on ne omat suosikit. Kastikkeitakin löytyy valittavaksi asti, toistaiseksi olen pitäytynyt tutussa ja turvallisessa soijassa. Ja kulhot todellakin maistuvat yhtä hyvälle kuin näyttävät!

Ravintola tosiaan sijaitsee Aikatalossa, mutta sitä saa hetken kyllä etsiä. Kyse on todella pienestä paikasta, joka sijaitsee liukuovien vieressä lähellä kampaamoa, jonka nimeä en nyt muista. Paikka on kuitenkin täysin pienen etsimisen arvoinen. Ruokaa saa myös otettua mukaan, mutta onhan nuo astiat kunnon kuvausunelma, kun ruoka muutenkin on noin kauniin värikäs. Ravintolassa on myös oma viehätyksensä, kun on niin pieni ja näin ollen intiimi. Rauhaisa tunnelma jossa Helsingin tarjoamaa hälinää pääsee hetkeksi pakoon. 

perjantai 6. lokakuuta 2017

ON IHAN OKEI...

Untitled

... syödä aamupalaa vaikka kello onkin jo kaksi.
... valvoa neljään ja herätä seuraavana päivänä vasta kun siltä tuntuu ilman herätyskelloa.
... vietellä päivää täysin meikittä ja antaa finnien loistaa vapaudessa.
... nukkua kämppiksen kanssa vuodesohvalla olohuoneessa yhdessä monta yötä putkeen vain koska ei halua nukkua yksin.
... etsiä talveksi matkaa lämpimään, vaikka aika mahdoton ajatus onkin. Joskus vain on pakko selata aurinkomatkojen sivuja ja fiilistellä.

Untitled

... hehkuttaa ihan mahtavaa Rush-deittejä. Harvoin hehkutan, mutta myönnän sen, että kun hehkutan niin hehkutan.
... ostaa kaupasta kunnon herkut juuri ennen kaupan sulkeutumista ja syödä vatsa aivan kipeäksi asti.
... katsoa Paratiisihotellia ja todeta kuinka ärsyttäviä osa ihmisistä on. Ja tyhmiä.
... fiilistellä kuvia kesältä, mutta samalla nauttia sateen tuoksusta. Itse sade ei innosta, mutta tuoksu on mitä rauhoittavin.
... haaveilla uudesta tatuoinnista, mutta silti epäröidä vielä sen ottamista.
... ärsyyntyä pienistä asioista, valittaa niistä kunnes ei enää ärsytä.
... joskus vain olla ja todeta että nyt en jaksa.

torstai 5. lokakuuta 2017

FLOW 2017

Vaikka Flowsta onkin jo aika ehtinyt vierähtää, olihan se viikonloppu jälleen yksi kohokohta kesässä. Tänä vuonna monet kaverit olivat myös päässeet osallisiksi kyseisiin festareihin, joten hyvällä porukalla todellakin mentiin. Muutenkin kesällä on jotenkin niin ihana kun muualle muuttaneet kaverit palaa Helsinkiin ja kaikki ovat taas yhdessä.

Flow Flow

Flowssa sää riepoi meitä lauantaina ja kepeistä sain vielä näihin festareihin oman lisämausteen. Sen seurauksena lauantaina tuli vain piipahdettua alueella, yhtäkään keikkaa en tuona päivänä nähnyt. Tosin se oli silti yksi hauskimmista päivistä, ilta nimittäin huipentui kavereiden keikkaan sellaisissa hyvin suljetuissa Flow-jatkoissa Ääniwallin vieressä.

Sää oli muutenkin todella outo, perjantaina oli lämmintä ja aloittelut hoidettiin ulkona piknikin merkeissä. Samalla teemalla aloitettiin lauantaipäivä myös, kun Etun ja Susanin kanssa pistettiin kavereiden jalkapallo peliä katsoessa aamupala-aloittelut pystyyn.

Flow Flow Flow Flow Flow

Koko festareiden kohokohdat olivat ehdottomasti omalla kohdalla Lana Del Reyn keikka sekä tietenkin ihan ykkösenä Frank Ocean. Super yllättäjä oli ehdottomasti Skott, joka olikin ensimmäinen keikka meille Flowssa. Harmitti vain se että noin hienolla äänellä esiintyvä ihminen oli tuohon aikaan. Olisi ehdottomasti vienyt ihan uusille ulottuvuuksille jos keikka olisi ollut illalla tuolla 360-areenalla. Tosin oli tuo keikka silti huikea. 

Flow Flow Flow Flow

Edes hyvin nihkeä Flow-työntekijä jonka mielestä minun ei selkeästi olisi pitänyt tulla festareille keppien kanssa, ei saanut tuota hyvää fiilistä laskemaan. Porukka kohdillaan, ruoka kohdillaan, keikat kohdillaan, Flow oli jälleen kerran pettämätön. Tosin ensi kerralla voisin pitää huolen siitä, että kepeille ei olisi käyttöä.

perjantai 29. syyskuuta 2017

VIIKKOKATSAUS VOL 2

i s l a n d

VIIKON AJATUS
Islanti. Koko viikko on tuo kyseinen maa ollut mielessä ja onkin tullut fiilisteltyä tuota 2014 syksyllä tehtyä reissua kuvien merkeissä. Myönnän myös kerran eksyneeni katsomaan matkoja Islantiin, mutta valitettavasti tällä hetkellä ei kyllä työt millään anna myöden lähteä. Kova matkakuume on kuitenkin juuri Islantia kohtaan, joten voi olla etten kauaa jaksa pysytellä paikoillani…


Untitled

VIIKON KOHOKOHTA/ALAMÄKI
Ei ehkä niinkään alamäki, eikä myöskään kohokohta, mutta menee kyllä selkeästi molempiin kohtiin. Keskiviikko-torstai välisenä yönä siinä klo 1:00 aikoihin joku alkoi oikein urakalla hakata meidän rapun ulko-ovea. Minä super-säikkynä ihmisenä säikähdin aivan tajuttomasti ja onneksi Inka oli myös hereillä. Kuiskaten alettiin seuraamaan tilannetta, hiivittiin omassa kämpässä ja no lopuksi todettiin että mennään sohvalle nukkumaan. Meillä siis ikkunat kadulle päin, joten päässä pyöri vain ajatus siitä, että kohta rikotaan ikkuna ja tullaan sitä kautta sisälle. Taisi tämä hakkaaminen jatkua melkein kahteen asti, kunnes joku mies huusi yläkerrasta. Kuulosti aivan siltä kuin olisi huutanut että lähde nyt vittuun, varmoja ei kuitenkaan tästä oltu. Oven hakkaaminen loppui kuitenkin saman tien. Spekulaation ja pohdinnan tuotoksena päädyttiin meidän mielestä loogiseen tarinaan. Nainen, joka yritti päästä sisälle, oli huutavan miehen hullu-exä tai tyttöystävä, jonka kanssa oli tullut riita. Inka oli nimittäin kuullut ennen tuota hakkaamisoperaatiota, kuinka nainen oli huutanut todennäköisesti puhelimeen että vastaa nyt, miksi et vastaa. Että sellainen yö.

VIIKON ODOTETUIN
Ehdottomasti urheiluhieronta, johon olen juuri lähdössä. Vuodesta nakki ja makkara on vasemman puolen niska-hartia-lapaluu-selkä seutu ollut enemmän tai vähemmän jumissa. Nyt kuitenkin viimeaikoina on alkanut tämä jumitus tuntumaan todella ikävältä, en edes rehellisesti sanottuna muista aikaa ilman tuota jumitusta. Yksi kerta ei varmaankaan ihmeitä tee, mutta katsotaan josko pikkuhiljaa alkaisin päästä tästä eroon.



VIIKON BIISI
Alma ja French Montanan Phases. Inka tätä lauleskellut melkeinpä joka päivä ja noh lauantaina tuli nähtyä Tavastian syntymäpäivillä Alman livenä tätä vetämässä. Nainen taisi vain olla vähän liian humalassa, kun ei oikein meinannut pysyä oman biisin sanoissa mukana.

VIIKON HIMOTTU
Avokado. Tuli hirveä himo ja vedinkin tässä viikon sisään yhden pussin hujauksessa. Nytkin vähän voivottelin kun kaikki avokadot on syöty, enkä tähän aamuun nyt millään saa avokadoa.

VIIKON VAATE
Ehdottomasti kaulahuivi. Siitä tietää että syksy on tullut ja ryminällä. Ei sillä ettenkö tykkäisi hautautua lämpimiin huiveihin, mutta olisihan sitä lämpöistä kesä-syksy keliä vielä voinut olla hieman pidempään.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

24H BUDAPEST VIERAILU

Istun sohvalla syöden aamupalaa ja pohdin kuin vanhus tämän ajan katoamista. Voiko oikeasti olla mahdollista että melkein kaksi kuukautta sitten lensin Unkarista Suomeen? Siltä se vahvasti näyttää.

Siófokista matkattiin sunnuntaina melkein koko porukan kanssa kohti Budapestia. Roni oli aikaisemmin aamulla jo lähtenyt vähin äänin kohti lentokenttää. Junassa matka taittui huomattavasti hauskemmin (sekä helpommin) porukassa. Tabletilta katseltiin Viston kanssa leffaa koko matkan ja Budapestissa oltiinkin ihan huomaamatta.


unkari11a unkari12a

Jätettiin aurinko taaksemme, sillä Budapestiin saavuttua saatiin kokea sadetta sekä ukkosta koko kesän edestä. Hauskan seikkailunhan siitä sai aikaan, kun juostiin katuja pitkin yrittäen etsiä jotain sateensuojaa. Eräs oikein soma kahvila tarjosi meille suojan, antoi vilttejä lämmikkeeksi ja jäätiinkin sinne sitten syömään vähän kakkuja.


Hirveästi ei kaupunkia vielä ehditty kierrellä, sillä kiireesti piti päästä takaisin kämpille jossa majailtiin. Illalla mentiin Inkan synttäreiden kunniaksi syömään fiinisti, josta jatkettiin tsekkaamaan Budapestin yöelämä. Ravintolaa varatessa ei yhtään tajuttu että silloin oli sunnuntai, jolloin monet ravintolat olivat tietenkin kiinni. Onneksi kuitenkin löytyi ravintola, joka osoittautui aivan nappi valinnaksi. Borssó Bistro oli ravintolan nimi ja vahva suositus meiltä. Kaikkien ruoat olivat aivan tajuttoman hyviä, mistään ei kyllä ollut valittamista.


unkari10a unkari9a unkari3a unkari13

Maanantaina pidettiinkin sitten kunnon turisti-päivä. Tosin olo oli aivan kaamea, en tiedä oliko elämäni ensimmäinen darra tulossa, vai oliko minulla vain niin kova nälkä että näläntunnekin lähti ohitse. Joka tapauksessa olin hyvin kiitollinen tuosta hieman harmaasta ilmasta. Semmoinen porottava aurinko olisi varmasti tehnyt oloni entistä pahemmaksi.

Loputtomasti kiertelyyn ei minulla ollut aikaa, sillä jälleen edessä odotti yksinmatkustus kohti kotia. Ehkä senkin takia olo oli jotenkin todella levoton, mihinkään ei oikein jaksanut keskittyä. Koko ajan sellainen tunne että piti katsoa kelloa. Joten Budapestiin haluan ehdottomasti matkustaa uudestaan niin, ettei tarvitse miettiä koko ajan onko jo aika lähteä kentälle. Jäi todella pintaraapaisuksi koko kaupunki minun osalta vaikka toisaalta ehdinkin siinä 24tunnin visiitilläni yllättävän paljon kaikkea nähdä ja kokea.

Matka kentälle sujui huomattavasti paljon helpommin. Metroilla keskustaan ja sieltä yhdellä lentokenttäbussilla. Hieman kalliimpi vaihtoehto, mutta yksin matkatessa juuri se oikea. Nukahdin nimittäin saman tien bussiin päästyä ja heräsin vasta lentokentälle saavuttaessa.

Kentällä sitten aikaa vierähtikin vähän liiankin kauan, lento oli yllätys myöhässä. Onneksi tabletti oli mukana, sieltä sitten katselin Game of Thronesia. Eikä minua enää mikään stressannut matkustamisen suhteen, olinhan jo lentokentälle päässyt. Samapa se minulle saavunko Suomeen kahdentoista vai yhden aikaan.


Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, nilkka tosiaan tuli aika pahasti satutettua. Heti kentältä isän kanssa ajettiinkin sitä näyttämään ja noh yö tulikin sitten vieteltyä Kampin Terveystalossa. Taisin olla loppujen lopuksi kotona vasta yöllä puoli viiden aikaan.

maanantai 25. syyskuuta 2017

SIÓFOK

Palloiltiin jälleen matkakohteiden kanssa ja mutkien, ongelmien sekä mielensäpahoittamisen kautta päädyttiin Siófokiin. Minulla ei ollut koko paikan suhteen minkäänlaisia ennakko-odotuksia, enkä halunnut liikaa ottaa mistään selvää. Tärkeintä oli vain päästä johonkin lämpimään kavereiden kanssa vähän tuulettumaan.

unkari
unkari2a unkari7a unkari1 unkari4a unkari8a unkari5a

Ensimmäinen päivä meni aivan pöhnässä. Matka Budapestista Siófokiin oli oma seikkailunsa, josta pääsee lukemaan TÄÄLTÄ. Tuon seikkailun seurauksena en perille tultaessa meinannut uskoa, että olisin sittenkin onnistunut löytämään perille. Vasta kun tuttuja kasvoja alkoi löytyä asemalta, varmistuin että oikeassa paikassa ollaan. Ja seuraavaksi oli saatava ruokaa. Muut jo päivän paikalla olleina kertoilivat paikasta minkä kerkesivät. Minulla kaikki meni aivan ohitse, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vasta illalla alkoi pöhnä hälvetä, mutta kunnollahan se loma alkoi vasta seuraavana päivänä.

Oltiin jälleen Airbnb:n kautta hommattu meille oikein kotoisa kämppä. Sijainti oli mitä mainioin, kaikkialle pääsi helposti kävellen. Omalla uima-altaalla tuli vedettyä vesijumppia ja pelailtua milloin mitäkin pelejä. Niinhän siinä sitten kävi, että epäonnisesti onnistuin vääntämään nilkkani melko pahasti. En antannut edes sen kuitenkaan hidasta lomaani. Suomeen tultua kuitenkin oli pakko käydä sitä lääkärillä näyttämässä  ja noh, sitten mentiinkin seuraava viikko kepeillä.

Ruoasta sen verran, että hintataso on kyllä todella paljon halvempaa kuin Suomessa. Taso on kuitenkin hyvin vaihtelevaa, jopa ihan laadukkaan näköisissä ravintoloissakin. Omalla kohdalla onnistuin kuitenkin tilaamaan nappivalintoja. Italialaisia ravintoloita on paljon ja saksalla sai parempaa palvelua kuin englanniksi. Tippien kanssa päästiin jälleen säätelemään, mutta siihenkin loppuloman kohdalla alettiin oppia.

Siófokissa tuli vietettyä neljä päivää, kunnes matka jatkui kohti Budapestia. Tuo määrä oli ihan sopiva, tietenkin olisihan siellä muutaman päivän vielä voinut viettää. Tekemistä ei Siófok hirveästi itsessään tarjoa, joten jos jotain kunnon aktiivilomaa nähtävyyksineen kaipaa, niin enpä oikein suosittelisi. Löhöilyksihän se nimittäin meni, ilman rantapalloja sekä noita renkaita olisi kyllä tylsyys iskenyt. Ja järveä. Balaton-järvi oli kyllä taivaallinen. Varsinkin kipeän nilkan kanssa matala järvi pelasti loman, kun pystyin osallistumaan peleihin sun muihin yhdellä jalalla. Piti vain muistaa pitää pää piilossa auringolta, sillä järvellä vierähti helposti monta tuntia. Yksi auringonpistos porukkaan osuikin, mikä muistutti siitä kuinka tärkeetä juominen, syöminen ja pään suojaaminen oikein on.

torstai 21. syyskuuta 2017

MILLAISTA OLI MATKATA YKSIN

Hungary
unkari6a
Travelling alone  will be the scariest, 
most liberating, 
lifestyle changing experience of your life.
     
Sitähän se nimenomaan oli ja näin jälkikäteen sanottuna, suosittelen että jokainen kokisi sen edes kerran elämässään. Eikä sillä matkan pituudella niin väliä, tämä omakin yksinmatkustaminen rajoittui siihen, että matkat suoritettiin yksin, mutta kohteessa oltiin kavereiden kanssa.

Aamulla olin aivan kauhuissani. Yöllä ei ollut tullut kunnolla nukuttua ja matkalla lentokentälle tarkistin monta kertaa oliko passi ja lompakko mukana, onko minulla varmasti lentolippu ja onko lento varmasti oikeaan paikkaan oikeana päivänä. Isä sanoikin autossa minua kuskatessa varovaisesti, että kyllä kaikki hyvin menee, ota vain rauhallisesti.
Lentokentällä rentouduin, laitoin ensimmäistä kertaa itse laput matkalaukkuun ja suuntasin syömään aamiaista. Tein tabletilla muutamia työhommia ja latasin viimeisiä ohjelmia Netflixistä.

Lennolla ei ongelmia ollut, unohdin täysin että matkustelin yksin. Siinä tyytyväisenä katselin Netflixistä leffaa ja taisin nukkuakin osan matkasta. Vasta kun kapteeni ilmoitti että laskeudumme pienoinen ahdistus alkoi nousta kurkkua pitkin.

Olin etukäteen katsonut miten Budapestista pääsisin Siófokiin helpoiten, mutta myös nopeiten. Aikataulu oli siis tiukka ja lentokoneesta oli päästävä nopeasti pois. En tiedä miksi oikein ajattelin noin, sillä matkalaukkuja sainkin sitten odotella. Ja odotella, joten voitte vain kuvitella kuinka monta kertaa olin päätynyt pääni sisällä siihen tulokseen että laukku oli nyt aivan varmasti kadonnut.
Ei ollut, joten pääsin pian juoksemaan lisää. Minulla oli aikaa ehtiä bussiin noin 10 minuuttia. Tuona aikana piti löytää lippupiste, pois lentokentältä sekä bussiasema. Lippupiste löytyi, mutta tietenkin jonoa oli. Katsoin kelloa kokoajan aivan kuin luulisin että sillä se aika pysähtyy. Ei muuten pysähdy. Pääsin vihdoin tiskille, sain elämäni varmasti huonointa asiakaspalvelua. Aikaa ei kuitenkaan ollut hukattavana vaan säntäsin kiireesti bussiin. Siihen kun sitten ehdin juuri ja juuri, oli aika voittaja fiilis.

Se fiilis kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin oli tullut. Ajoin nimittäin pysäkkini ohi. Pysäkin jonka vierestä olisin päässyt yhdellä junalla suoraan Siófokiin. Mutta ei väkisin. Sen sijaan päätin mennä ainoalle tutun kuuloiselle pysäkille bussilla ja ostin sitten sieltä kätevästi automaatista junalipun Siófokiin. Ainoa vain, ettei Unkarissa junalipuissa lue  muuta, kuin lähtöpaikka ja päätepysäkki. Ei mitään vaihdoista tai muista. Tämä sitten johti siihen, että matkat taittui yhden junan sijasta neljällä. Edelleenkään minulla ei ole käsitystä siitä missä kaikkialla tulikaan seikkailtua, mutta perille päästiin ja vieläpä ihan suhteellisen  nopealla aikataululla.

Joten ei, en lähtisi edelleenkään ikinä yksin matkalle. En näe siihen omalla kohdallani minkäänlaista syytä, vaan haluan mieluummin jakaa kokemukseni jonkun toisen kanssa. Silti se, että voitin pelkoni kuitenkin yksin matkaamisen suhteen on asia jota suosittelen kovasti. Pelkojen voittamista siis. Koska pelot on tehty voitettavaksi.

tiistai 19. syyskuuta 2017

#AVOCADOBURGER

#avocadoburger #avocadoburger

Tuo Storyn avokado-burgeri, ei pitäisi nälkäisenä katsella ruokakuvia.

Viikonloppu vierähti Vierumäellä leirillä ja olisin siihen kyllä tarvinnut sellaisen toipumis-maanantain. Maanantai oli kuitenkin jo monta viikkoa sitten buukattu IKEA käynnille Etun ja Inkan kanssa. Ja hyvä että olinkin koko päivän tuohon hommaan varannut, sillä meillä vierähti ihan huomaamatta viisi tuntia... Ja siis kukaan ei edes mennyt sinne mitään sellaista isoa etsimään. Isoimmat hankinnat taisivat olla minulle peili ja Etulle jakkara. IKEA on kuitenkin juuri sellainen aikuisten leikkipaikka joten tuli kyllä naurettua.

Yllä olevat kuvat on otettu muutama viikko sitten, kun nähtiin muutaman luokkalaisen kanssa pitkästä aikaa. Ravintola Storyssa olin käynyt ennenkin syömässä vohveleita, tosin heidän Kauppahallissa sijaitsevassa ravintolassa. Kampissa sijaitseva Kortteli oli kuitenkin tuohon perjantai-iltaan paljon parempi vaihtoehto ja ei tarvinnut todellakaan laatuun pettyä. Suosittelenkin kovasti tuon kyseisen ravintolan tsekkaamista, tuohon avokado-burgeriin sai myös lihan sijasta kasvistäytteen, joka myös näytti todella hyvältä. Pitänee joku kerta käydä testaamassa se!

tiistai 12. syyskuuta 2017

TÄÄLLÄ OLLAAN

Hungary Hungary Hungary

Tulikin sitten pidettyä ihan kunnon loma täältä. Loma tosiaan teki terää, hetken aikaa palloiltiin nimittäin kahden työn kanssa, joten energia ja keskittyminen meni niihin aivan täysin. Mutta nyt on tultu takaisin ja paljon on tässä "loman" aikana ehtinyt tapahtua.

Elokuun alussa sain pienen sumplimisen avulla järjestettyä itselleni viikon loman. Olin ehtinyt jo asennoitua siihen, että ulkomaan matkat tältä kesältä jäisi haaveilun tasolle. Luonnollisesti temperamenttisena ihmisenä olin myös ehtinyt harmistua, kun kaverit alkoivat matkaa suunnitella. Kun loma kuitenkin mahdollistui, olin valmis voittamaan yhden peloistani, nimittäin yksin matkustamisen. Vasta kuitenkin matkustuspäivän aamulla tajusin, että minä todella matkustaisin yksin. Autossa istui siis hyvin hiljainen ja jännittynyt Pauliina. Isältä tulikin neuvoja koko ajomatkan, mutta mieleen jäi vain se, että pää oli pidettävä kylmänä sekä ei saisi hosua. Kyllä isä tyttären tuntee, kun neuvoja antaa.

Matkasta tulee siis jälleen monta postausta ja kyllähän Flowstakin tuli muutamia kuvia räpsittyä. Ja juonipaljastuksena voin kertoa, että tulihan tuossa melkein viikko kepeilläkin kuljettua...

torstai 10. elokuuta 2017

LINTSIPÄIVÄ

Kesä pisti oikein kunnolla vauhtia alleen ja tuntuu että koko ajan on oltu menossa. Hommahan ei todellakaan helpotu tähän, vaan valmennushommien alkaessa meno ja melske vain yltyy.

2017-07-28 04.48.08 1 lintsi 2017-07-28 04.48.16 1 2017-07-28 04.48.11 1 2017-07-28 04.48.12 1 2017-07-28 04.48.14 1

Tänä vuonna pistin listaan ylös, että kesän aikana olisi Linnanmäellä käytävä. Sain Inkankin innostumaan asiasta ja meillä oli sovittuna päivä, jolloin menisimme. Muutama viikko sitten maanantaina töistä tultua kirjaimellisesti juoksin kotiin ja tempaisin Inkan huoneen oven auki. Siellä hieman väsynyt Inka olikin ja pienen ehostuksen (sekä suostuttelun) jälkeen oltiinkin harmaan sään saattelemana matkalla Lintsille. Mitä lähemmäs Lintsiä saavuttiin, sitä enemmän alkoi sisäinen lapsi nousta esille.

Harmaasta säästä huolimatta päivä meni oikein rattoisasti ja ehdottomasti meni niihin kesän lempipäivien joukkoon. Lapsena kun Lintsille oli ainakin kerran kesässä päästävä, niin tämä muutaman vuoden tauko teki tuosta käynnistä kyllä yhtä odotetun. Perinteistä oli kuitenkin pidettävä kiinni, joten ruoka nautittiin Lintsiburgerissa, Kummitusjuna sekä Kammokuja oli tsekattava läpi, vaikka kummassakin pidin silmiä kiinni ja Inka sai johdatella minua eteenpäin. Myös Taikasirkus oli käytävä läpi, ei se kyllä ole näiden vuosien varrella muuttunut juuri yhtään, enemmänkin ränsistynyt entisestään. Lopuksi vielä vohvelit, niin pystyi oikein hyvillä mielillä lähteä kotiin.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

RUISROCK DAY 3

ruisrock4 9.7.2017b 9.7.2017c 9.7.2017e ruisrock5 9.7.2017g 10.7.2017

Vielä fiilistelykuvia RuisRockista. Kolmas päivä oli minulle ns. "pääpäivä" jota olin eniten odottanut. Aamulla fiilikset oli vähän ristiriitaiset porukan kesken, mutta Suvin tulo toi sellaista lisäenergiaa. Päästiinkin ennätysajassa itse festarialueelle jossa meitä odotti viikonlopun ja ehkä koko kesänkin lämpimin sää. Siinä sitten suunnattiinkin heti Rantalavalle, upotettiin jalat veteen ja jäätiin odottamaan Sean Paulin aloittamista. Siinä kyllä oli sellaista kesän tuntua. Kaikki velvollisuudet, huolet ja ylipäätänsä aika vain katosi. Eihän se itse keikka mitenkään kummoinen ollut, mutta kun biisit on tuttuja ja fiilis hyvä, niin ei siihen paljoa vaadita.

Ja sitten tulee pienoinen hehkutus. En nimittäin ajatellut tuota artistilistaa katsoessa, että tämä seuraava keikka olisi noussut festareiden ihan kärkikeikaksi. Sitä paikkaa petasin Zara Larssonille, mutta hänen keikkansa ei ihan täyttänyt niitä omia odotuksia, vaikka huippukeikka olikin. Kuitenkin Kingfishin ja Pastoripiken keikka löi kyllä ällikällä. Koko ajan oli ihan huikea fiilis keikka-alueella, biisien sanat kun osaa niin oli helppo olla menossa mukana. Koko porukka oli kasassa, kaikki yhdessä ja loppuhuipennuksena Pastoripike tuli halaamaan minua sekä Ettua. Hänen instagramista voi videolta meidät bongata. Lisäksi Nikke pääsi lavalle ja noh, kuten sanoin jo fiilis oli aivan huikea!

N Ä H D Y T   K E I K A T:
SEAN PAUL
KINGFISH, DIISON & PASTORIPIKE  -festareiden paras
MAC MILLER
ZARA LARSSON -festareiden odotetuin
TRAVIS SCOTT