perjantai 8. huhtikuuta 2016

#lotsoflove


8.4.2016

" If I know what love is, it's because of you. "

Tänään tai oikeastaan tällä viikolla piti tehdä sellainen pienoinen (lue pitkä) postaus aiheestaa vaatekaappi ja sen kokoaminen. No kuvatessa kamera teki tepposet ja akku loppu. Siinä alkoikin sitten armoton laturin metsästys. Ja ei, sitä ei vain löytynyt mistään. Tiedätte varmaan jokainen sen epätoivon tunteen joka valtaa sisältä. Sen kun tietää että se on jossain mutta kun ei ole. Tätä siis käy minulle enemmän kuin usein. Penaali oli puolisen vuotta kateissa. Eilen laturia etsiessäni löysin sen.

Lähti siis fiilis, kun tuli ääneenkin todettua, että miksi kaikki aina häviää? Myönnän etten ole ehkä se kaikista siistein ihminen, mutta silti en koe olevani mikään täysi sika. Vaikka siitä heitänkin juttua, on minulla usein selkeä käsitys siitä missä mikäkin tavara on. Siitä huolimatta siis että vaatelipaston jokainen hylly on ihan auki ja kaikki tavarat vain yhdessä kasassa. Hallittu kaaos siis. Mutta huom H A L L I T T U.

Siinä menikin etsiessä ja etsinnät jatkuikin tänään. Ja en tiedä olinko iloinen vaiko ärsyyntynyt siitä että se lopulta löytyi, paikasta, jonka olin katsonut heti ensimmäisenä. Miten voi olla mahdollista? No, onneksi en lähtenyt laturia sen enempää metsästelemään netistä yms. Ärsytyksen määrä on kuitenkin edelleenkin suuri. Toivottavasti on muitakin jotka kokevat pitävänsä tavarat hyvässä järjestyksessä, mutta silti onnistuvat jotenkin aina kadottamaan jotain tärkeää. Anyone?

Tähän kuitenkin auttoi se, että postiluukusta tipahti oikein mieluisa paketti. Olin viime viikolla ifolorilta tilannut lisää kuvia. Vähän päivitystä. Noh, myönnettäköön että tykkään kuvista sillä vanhan aikaisella tavalla. Eli paperilipuskit kädessä katsella. Muistot säilyvät paljon pidempää ja niitä voikin sitten laitella vaikka taululle omaa huonetta koristamaan. Suosittelen kyllä, ainakin iPhonelle saa ladattua appin ja sieltä sitten pääsee todella kätevästi tilailemaan itselleen. Ja hintakaan ei ole mikään kummoinen alle 5e pääsee jo pitkälle. Noita sai kyllä jonkin aikaa mallailla, ennen kuin taulusta tuli meileinen.

En oikein perusta quoteihin, mutta tuo teksti oli minusta vain niin täydellinen tuohon. Siinä olen kyllä ainakin omasta mielestäni nyt tänä vuonna petrannut ihan huimasti, siihen että muistan viettää aikaa niiden kanssa jotka ovat minulle rakkaita ♥. Oli sitten kyseä ihan niistä parhaimmista ystävistä, minun ja Inkan ihanista tytöistä tai sitten perheestä. Joskus on vain parempi astua asioiden ulkopuolelle, jotta huomaa ne tärkeimmät. Joten ehkä tuo kameran akunlaturin katoaminen ei ollukaan se maailmanloppu, vaikka siltä tuntuikin. Mutta sitä suuremmalta maailmanlopulta tuntuu se, etten saa/ehdi/pysty juhlistamaan synttäreitäni  niiden rakkaimpien kanssa. Kevät kun on yhtä juoksemista paikasta toiseen ja kyllähän tuo vapun jälkeen syntyminen on sellainen elämän rasite. No ei, vitsi vitsi. Sentään 28.4. päivä mennään Inkan kanssa vähän sitä vuoden lisääntymistä juhlistamaan.

Tällaista siis tänään, katsotaan saisinko sitten viikonloun aikana sen vaatekaappi postauksen ulos. Huomenna menee töissä ja äidin synttäreitä juhlistaen. Hauskaa nähdä sukulaisiakin pitkästä aikaa, vaikka en mikään sukujuhlija olekaan. Meillä kuitenkin lähisuku suht pieni ja tiivis, joten siellä jaksaa höpistä. Pitäkääs hauskaa näin perjantain kunniaksi. Niin ja auringon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!