Kysymysten äärellä osa I

Tässä sitä sitten ollaan, kysymysten äärellä. Aikalailla niitä sitten paukahti ja pistetäänpäs ensimmäinen osa käyntiin. Sekalaisessa järjestyksessä tulevat siis, tarkemmin sanottuna saapumisjärjestyksessä. Ajattelin ensiksi pistää kategorioihin, jonka jälkeen mietin videon tekemistä. Sitten kuitenkin vain totesin, että pistän chai latten tulemaan, hautaudun mukavasti uuteen lempi huppariin ja pistän toimeksi. Vastaan siis kysymyksiin ilman mitään pyyhkimistä, tai ennakkoon lukemista. Suollan siis tekstiä sitä mukaan kuin päähän tulee.

Millaisista asioista haaveilet?

Tämä oli vaikein kysymys. Jo sen nähdessä tiesin, että menisin hiljaiseksi. Ahdistuisin jopa. En nimittäin oikein haaveile mistään. Niin karua kuin se onkin. Tämä lyhykäinen elämäni on jotenkin vain opettanut sen, että aina kun haaveilen, murskaantuvat haaveet. Okei, liian voimakas ehkä ilmaisu, mutta ymmärsitte varmaan pointin. En siis haaveile, en mistään. Ahdistun jos ajatukseni alkavat vähääkään mennä sille suunnalle. Kuten olen täälläkin tuonut tätä esille, pessimisti ei pety.

Mikä on ihanin paikka, jossa oot matkustellut ja miksi?

Tätä piti miettiä ihan ajatuksella. Ensimmäisenä mieleen putkahti Gardajärvi, Italiassa, mutta ei se kyllä silti voita Islantia. Jokin siinä maassa vain sykähdytti. Maisemat ovat jotain sanoinkuvaamatonta, koko maa on ihan kuin toisesta maailmasta. Itse ainakin yllätyin tästä valinnasta, sillä Islanti on kuitenkin luminen ja kylmä, suoraan sanottuna paska säinen maa. En valinnut aurinkoa ja lämpöä, vaan harmauden ja kylmyyden. Jännää oppia tässä samalla lisää itsestään...

Mitkä on parhaita tv-sarjoja ikinä?

Oikein ikinä. Noh, Frendit ja How I Met Your Mother sellaisina ikuisina ykkösinä. Myös Game of Thrones, Gossp Girl, Once Upon a Time ja joitain MTV-sarjoja. Olen aika sellainen kaikki ruokainen, mutta liika romantiikka eli lässytys ei oikein nappaa. Niin ja tuo uusi sarja Quantico! Meinasi melkein unohtua. Sitä kannattaa kyllä katsoa. Niin ja jotta tästä vastauksesta tulisi mahdollisimman epäselvä, pistetään vielä loppuun Sinkkis ja Hit the Floor.

Millaisia tavoitteita sulla on sun blogin suhteen?

Itseasiassa sellaiset tavoitteet, kuin avoimuus. Haluan pitää blogin omana turvapaikkanani, paikkana jossa voin saada avoimen itseni takaisin. En tavoittele blogista elämäntyyliä, enkä halua sen vievän liikaa aikaa elämästäni. Jos kuitenkin tulevaisuus tuo tullessaan sen, että mieli muuttuisi ja blogista tulisikin ihan työtä, niin se on sitten asia johon panostan täysillä. Kuten nytkin, mutta toistaiseksi tavoitteet pysyvät ihan tällaisina rentoina, arkista elämää raottavana.

Mitä pelkäät?

Neuloja. Hyi, että pelkään niitä, ällöttävät ja etovat. Mutta siis se, kun neula menee ihosta läpi. Se on se mitä kammoksun.

Suurin pelkoni on kuitenkin yksin jääminen ja tähän liitettynä lähimmäisen menettäminen. Pitkään yritin esittää sellaista kovaa, en myöntänyt että pelkäsin yksin jäämistä. Se on kuitenkin ehkä suurimpia pelkojani. Olen jopa kerran saanut ahdistuskohtauksen siihen liittyen. Tai no, mitä minä ahdistuskohtauksista tiedän, mutta se oli ehkä kamalin hetki elämässäni vähään aikaan. Joten sen myöntäminen vaatii aika paljon. Mutta on sekin alku. Sitä paitsi uskon siihen, ettei kukaan halua jäädä yksin. Joten ehkä tämä kuulostaa vain pahalta omassa päässäni.

Mikä on paras elämänohje, joka sulle on annettu?

Ihan hyvä että nämä kysymykset tulivat peräkkäin, etten kuulosta aivan täysin masentuneelta ihmiseltä. Mikä en siis todellakaan ole, sillä minulla näkee hymyn aika usein kasvoilla ja naurun kuulee jo pitkälle. Mutta takaisin kysymykseen. Kyseessä ei ole mikään "quote", mutta vankka elämänohje on pääni sisällä ollut ihan pienestä lähtien. Vaarilta olen sen saanut ja hänestä olen kiitollinen koko elämäni. Auttanut vaikka ja missä. Nimittäin niinkin kliseinen asia, kuin että kaikista selviää ja siihen liitettynä vielä se, että aina kaikki kääntyy hyväksi. Siinä onkin niinkuin lyhykäisyydessä toisen tatuointini merkitys.

Mitkä on kämppisasumisen parhaita puolia?

Se, että kämppis on paras kaveri. Mutta siis kaikki sellaiset pienet arkiset jutut saa jakaa parhaan kaverin kanssa. Joku tv:n katsominenkin on vain parempaa ja siivoaminen! En oikein osaa sanoa, mutta nauretaan aika paljon sellaisille arkisille jutuille. Koko tämän kokemuksen jakaminen on vain parempaa näin. Myös se, että heti on paikalla joku joka halaa tarvittaessa tai jonka olkapäälle voi itkeä. Olen kuitenkin aikeissa tehdä aiheesta muutenkin vähän laajemman postauksen. Kun vain saan kämppiksen suostuteltua... Saa nähdä miten käy.

Entä ottaako kämppiksen kanssa asuminen koskaan päähän?

Ottaa. Ei me oikein riidellä mistään, mutta kyllä sitä joskus tarvii omaa tilaa. Ja jotkut asiat vain ottaa välillä enemmän päähän. Mutta ollaan molemmat aika sellaisia miten nyt sanoisin, "draamaa välttäviä". Sanotaan toisillemme jos jokin ärsyttää ja jätetään välillä sanomatta, koska tiedetään ettei se enää seuraavana päivänä ärsytä. Inka on myös ainoa ihminen joka uskaltaa sanoa suoraan asioita. Tosin tiedän, että hänkään ei kaikkea aina sano. Mutta kuten jo sanoin, tästä tulossa vielä ihan oma postauksensa.

Jos pääsisit treffeille ihan kenen tahansa kanssa haluat, kenen kanssa menisit? (Miksi?)

Olin vastaamassa ensiksi että sen oikeian kanssa. Ihan vain siksi, koska minun on saatava kaikki tässä, heti ja nyt. Mutta siis, sanoisinko että Chuck Bass olisi oikein mieluisa treffikumppani. Tai enemmänkin haluaisin kokea sen pröystäilyn. Olen tosin sanonut, että mr. Bass olisi juuri sellainen, jonka pikkusisko haluaisin olla. Eli toisin sanoen ei siis sitä. Joten vaihdan Gregg Sulkiniin. Ihan silmänruoan takia.

Millaisista ihmisistä pidät ja et pidä?

Hui, tästä tulee pitkä vastaus. Mutta antaa mennä.

Ensinnäkin pidän rehellisistä ihmisistä. Ei nyt tarvitse jokaista asiaa suoraan päin kasvoja laukoa, mutta kun jotain kysyy niin sanoo suoraan. Tähän liittyy tietenkin luottamus, joka on minulle melko arka aihe. Luotan harvoihin ihmisiin täysin ja kyllä voin sanoa että menen aika herkästi varpailleni. Mutta sitten sellaiseen asiaan kuin sarkasmin taju. Olen sarkastinen ihminen, ainakin omasta mielestäni, joten pitää ymmärtää sitä ja muutenkin huumoria. Liian tosikot saa vain ahdistumaan. Mutta toisaalta, ei myöskään voi heittää kaikkea läskiksi. Vielä kärryillä? Hyvä. Siirrytään sitten mistä en pidä. Siihen löytyy selkeä ykkönen: miellyttäminen. Hyi, en vain voi sietää ihmisiä jotka miellyttävät. Vaihtavat mielipidettään riippuen seurasta. Kun sellaisen tapaan, pääni sisällä jo lauon vaikka mitä takaisin. Tähän asti olen kyllä ihan kiitettävästi onnistunut noissa tilanteissa pitämään suuni kiinni. En myöskään pidä itsekäistä ihmisistä. Onhan se nyt totta, että kaikki puhuvat varmaankin 90% ajasta itsestään. Mutta sellaiset joiden on pakko koko ajan tuoda itseään esille. Jotka ajavat omaa etuaan muiden kustannuksella. Ei. Ei. EI.

Lemppari blogi?

Näitä on aika monta ja muutenkin seuraan aika kiitettävästi blogeja. Tosin päivittelen blogi-listaani myös melko usein, eli blogeja tulee, blogeja tippuu. Kuitenkin pari on siellä pysynyt koko ajan mukana. Suomalaisen Uinon ja ruotsalaisen Angelica Blickin blogit ovat aina olleet siellä jossain. Joten sanoisin niitä ehkä lemppari blogeiksi. Mutta kuten sanoin, luen aika paljon blogeja, myös pienempiä.

3 asiaa, jotka haluat toteuttaa tänä vuonna?

Vaatekaappi remontti. Jep, projekti joka tulee kestämään. Ja kestämään. Varmasti semmoinen ikuisuus projekti, mutta hyvähän se on joskus aloittaa. Toinen asia on se, että olen täysin 100% tyytyväinen kroppaani. Tosin en tiedä onko se mahdollista, mutta ainakin yritys kova. Koska eihän sitä ikinä voi täysin tyytyväinen olla itseensä olematta itsekäs? Vai voiko? Siitä haluan ottaa selvää. Kolmas asia on yhtä laaja kuin kaksi edellistä. Paitsi että se on laajempi. Haluan nimittäin toteuttaa itseäni niin, että kun vuosi on pulkassa voin hymyillen ja todennäköisesti myös nauraen, todeta että hyvä vuosi oli takana. Sellainen vuosi että ylitin taas itseni, kasvoin paremmaksi ihmiseksi.

Tähän on varmaankin hyvä päättää ensimmäinen osa. Veikkailisin että osia tulee tosin enemmän kuin kaksi, sillä kysymysten määrä (ja vastausteni laajuus) yllätti kyllä nyt vähän itsenikin... Joten näitä sitten tipahtelee tänne blogiin aina välillä. Vielä pakko kiittää kaikista kysymyksistä, rakastan haastaa itseäni ja näissä kyllä on haastetta. Palaillaan!