Koko päivän on tavallaan tuntunut siltä että olisi maanantai. Jotenkin tuo leirin poikkeava aikataulu sai sekoitettua kokonaan pään. Tänään nimittäin tiistai ja huomenna keskiviikko. Keskity. Mutta oli sitten maanantai tai tiistai niin huippu päivä ollut! Vähän on sitä elämä jälleen vaihteeksi potkinut persuksille kaiken kivankin keskellä. Joten tällaisia ihanien ja rakkaiden ihmisten kanssa vietetyt ajata ovat vain sitä parasta. Tulee taas itsekin muistettua, että ei kaikki aina olekaan niin huonosti, vaikka aluksi siltä tuntuisikin. Ja mikä parasta, saa jotain muuta ajateltavaa. Mutta ei siitä nyt enempää, ettei mene liian syvälliseksi.
Kausi ollaan tosiaan jo aloitettu, mutta silti sovittiin yhdessä tyttöjen kanssa, että pidettäisiin kauden aloitus Flamingossa. Ja voi vitsit, miksi en ole siellä käynyt aikaisemmin? Okei, eihän se mikään iso paikka ole ja sellaisia varteenotettavia liukumäkejä taisi olla vain neljä. Ei siis todellakaan vedä vertoja esim. Rodoksella käytyyn vesipuistoon. Tosin miksi minä niitä edes vertailen. Täysin kaksi eri asiaa.
Ah, oli vain niin ihana päästä sellainen sisäinen villi lapsi valloilleen. Tosin taisin kyllä olla 6-0 tuon porukan se pelkuri. Hehe.. ei sitä olla enää rämäpää näköjään ainakin tällaisissa asioissa. Jäänyt jonkinlaiset traumat, kun muutama kesä sitten Tanskassa ollessa yhdeltä tytöltä halkesi bikineiden alaosa. Sitä ennen muutama vuosi sitten Italiassa ollessa yhdellä tippui yläosa liukumäessä. Mutta hei, selvisin ilman mitään tuollaisia! Enkä edes kertaakaan kaatunut. Tai tehnyt voltteja taaksepäin liukastuessani. En edes silloin, vaikka piti päästä temppuilemaan pressejä vedessä. Hyvä minä!
Tosin yksi asia vähän jännitti tuonne menessä ja niistä sainkin huutelua tytöiltä. Nimittäin ripset. Nuo hetket ovat niitä, jolloin tavallaan toivoisin ettei niitä olisi. Se kun katsot itseäsi peilistä kun olet käynyt vetämässä kunnon vesiliukumäki rumbat. Sieltä tosiaan tuijottaa sellaiset hämähäkin jalat, että hyvää päivää. Onneksi kuitenkin ripsiharjalla ripset saakin takaisin kuosiin ja sitten vain jatkamaan menoa. Välillä vähän silmiä kirveli, mutta toisaalta minulla on muutenkin herkästi kirvelevät silmät. Joten tästä voinkin todeta, että volyymeilla voi oikein hyvin viettää riehakkaan vesipuisto päivän ilman pelkoa. Samalta näyttävät kuin ennen tuota.
Ei siis ihme, että tuolla vierähtikin monta tuntia ihan kevyesti. Tuli siinä itselle pään sisällä todettua ja muutaman kerran kuulin tyttöjenkin ääneen sanovan, että ollaan niinkuin toinen perhe. Ja niinhän me ollaankin. Pitivät minusta leirilläkin hyvää huolta, joten ei sitä voi kuin hymyillä. Tosin naurattaa tuo oma ilme, näytän aivan siltä kuin nukkuisin. Mutta ei sitä nyt ihan iskussa voinutkaan olla. Tosin illalla sain ihan uutta puhtia ja tein viimein sen, mitä olin jo puhellut täälläkin. Uudistin vaatekaapin. Tai en minä sitä nyt ihan uudistanut vielä, mutta ainakin aloitin oikein ryminällä.
Heitin siis todellakin tuolta vaatekaapista (joka minulla on tosin laatikosto) kaikki vaatteet lattialle yhteen läjään. Ja sitten alkoikin lajittelu. Roskiin, myytäväksi, ehkä, pidän ja edustusvaatteet. Olin varautunut siihen, että lopetan homman kesken ja että nuo vaatteet sitten lojuavat tuossa jouluun asti. Yllätin kuitenkin itseni ja varmasti monen muunkin siinä, että minä tosiaan hoidin homman loppuun. Ja laitoin vielä pidettävät vaatteet takaisin. Aikamoinen urakka oli kuitenkin ja tuli todellakin huomattua, että kaikista puheista huolimatta olen heräteostostelija. Ai että niitä oli paljon. Tai ehkä fiilisostaja on parempi sana kuvaamaan minua. Vähän jopa alkoi hävettää se, kuinka paljon vaatteita meni joko ehkä- tai myyntiin-pinoon. Ja vielä sellaisia vaatteita joita olen ostanut vuoden sisällä. Noh, ehkä tämäkin on sitten osa sitä kasvuprosessia. Tyyli muuttu ja alkaa itse enemmän sisäistämään sitä omaa tyyliään. Joo, joo, katsotaan vaan niin ollaan vuoden päästä kuitenkin tässä samassa tilanteessa...
Mutta siis myyntipino kyllä kasvoi ja niitä pitäisi saada myytyä. Voisin ainakin tänne laittaa jonkun kirppis-osion, josta olisi kuvat vaatteista. Osa on nimittäin kuitenkin sellaisia, että ei niitä nyt ilmaiseksi viitsisi UFF:iin viedä. Joten jos ei vielä huomenna, niin kuitenkin lähipäivinä tänne ilmaantuukin kirppis-linkki.
Nyt nukkumaan, huomenna töiden pariin. Univelat kyllä painaa päälle ja pitäisi ne ennen koulun alkua saada pois. Muillakin univelkoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!