Ruisrock 2015

//Varoitus, pitkä postaus//

En oikein tiedä voiko postausta aloittaa näin, mutta en tosiaankaan tiedä miten tämän aloittaisin. Parikertaa on tullut kirjoitettua, pyyhittyä ja aloitettua alusta. Juttua olisi paljon, liikaa, jonka takia ei oikein tiedä, mistä sitä aloittaisi, mitä kaikkea sitä kertoisi. Ruisrock oli vain jotain niin hienoa, mahtavaa ja samalla itsensäylittävää, että se on vain pakko kokea itse. Sitä oli odoteltu ja fiilistelty, unohdettu koska liput oli ostettu ajoissa. Ja kun viimein koittikin tuo viikko, niin ei sitä meinannut housuissa pysyä. Saati sitten kun istuskeltiin jo junassa ja oltiinkin oikeasti matkalla. Tai kun sitten niitä kamoja roudaili ympäri Helsinkiä ja vähän kauhisteli sitä, että miten se kaikki tavaramäärä tullaan samaan perille asti. Ja vielä takaisinkin.

Tosiaan kamerat jätettiin Iidan kanssa ihan suosiolla kotioon turvaan ja kännykän turvin mentiin kuvailujen suhteen. Oli Iidalla GoPro myös mukana, ja sillä onkin muutama kuva räpsäisty ja no videoita sillä enimmäkseen tuli kuvailtua. Videoita en ole vielä saanut, joten kun ne saan niin katsotaan onko julkaisemiseen soveltuvaa materiaalia siellä. Ainakin sen huomasin, että Iida taisi kuvailla minua vähän joraamassa... Pakko siis itse vähän oikokatsoa että miltäs se materiaali näyttää.

Mutta palaillaanpa itse asiaan takaisin. Elikkäs tuo tavaramäärä oli sellainen, että kun tultiin asemalle, nähtiin taksitolppa, niin loput voitte päätellä. Kyllä, taksiin istahdettiin, kysyttiin mikä on maksimihinta ja menoksi. Maksoi 14e leirintäalueelle mentäessä, joten ei se kyllä kahdelta ollut mikään kiskurihinta. Aivan joka euron arvoinen matka oli siinä ilmastoidussa autossa, ovelta ovelle kun päästiin eikä niitä tavaroita tarvinnut roudailla ympäri Turkua hikisissä busseissa.

No sitten alkoikin se jännä osuus, nimittäin teltan pystytys. Kummallakaan ei tällaisesta oikein kokemusta ollut, joten kyllä siinä sai hetken pohtia että mikäs on nyt mikäkin osa. Ja vaikka tuuli olikin tuossa helteessä oikein toivottavaa, niin ei se hirveästi meidän asiaa auttanut. Nimittäin eipä tietenkään oltu isketty sitä telttaa maahan asti kiinni, joten olihan siinä omia haasteita. Kunnes löydettiin ne ihanat koukut ja niitä päästiin hakkailemaan maahan. Ja kyllähän siitä teltasta oikein soma tuli, pistettiin vielä pressukin siihen alle ja eteen niin saatiin oikein kiva etuterassi. Ei tosin näyttänyt tuo rakennus ihan hymyssäsuin minulta onnistua.. hehe.

Sitten päästiinkin aloittamaan sitä festarifiilistä! Iida teki tuollaisen käsihommellin valkoisella kajaalilla. Koska meillä ei tosin ollut lakkaa mukana, koki tuo piirros kovan kohtalon. Valkoista tussia joka pysyy iholla olisi ollut se ideaali, mutta me emme ainakaan löytäneet... ilmoitelkaas jos on tullut teille vastaan, vielä on nimittäin kesää jäljellä!

Bussille siinä alettiin sitten valuamaan ja kätevästi sillä kyllä pääsee. Jotenkin onnistuttiin koko reissun aikana joka kerta pääsemään istumapaikoille, joten ei se bussissa kyydissä oleminen kamalaa ollut. Varmasti jos siinä tungoksessa olisi joutunut seisomaan niin asia olisi ollut täysin toinen. Sitten se kävely. Siitä olin kuullut vaikka mitä ja alkoihan se siinä sunnuntaina painamaan. Mutta koska sää oli hyvä, fiilis hyvä, niin kyllä sitä metsätietä jaksoi talsia. Vaikka takaisin tultaessa tungos olikin jotain ihan omaa luokkaansa, niin ei sekään haitannut. Ei ede minua, joka vihaa ihmistungoksia, jota alkaa usein ahdistamaan ihmispaljous.

//Ihana Ellie <3 Niin täydellinen lauluääni naisella//

Lauantaina kävi sellainen juttu, että akku loppui juuri iltaa myöten, joten eipä sitä kuvamateriaalia ihan huikeista Pharrell Williamsista, Haloo Helsingistä sekä Axwell^Ingorrossosta ole. Onneksi GoPro oli käytössä joten ei ihan ilman kuvia ja videoita jääty. Olivat kyllä sellaiset showt, että ylittivät täysin omat odotukset. Vaikka päivä oli ollut pitkä ja takana ensimmäinen teltassa "nukuttu" yö, niin jaksettiin loppuun asti täysillä fiilistellä.

Ah, tuo Axwell^Ingrosson keikka oli kyllä sellainen päätös tuolle lauantaille, että sanattomaksi veti. Näin varmaan enemmän raketteja mitä olin koko elämäni aikana nähnyt. Show oli kyllä niin upea, että jos sen olisi missannut, niin itseä olisi kyllä harmittanut. Ei se kellon aikakaan tuntunut missään, paitsi sitten siinä vaiheessa, kun oli jälleen kerran käveltävä, mentävä bussilla ja ihanan kylmä sekä kostea teltta odotti meitä. Sinne sitten käperryttiin, vedettiin lämpöiset vaatteet ylle ja ei mennyt aikaakaan, kun molemmat oli jo unessa. Kyllä vain siihen teltassa nukkumiseen tottui, varsinkin kun oli aivan poikki.

Viimeiseen päivään kuitenkin noustiin väsyneinä, mutta hyvillä fiiliksillä. Hetken siinä aamujuttuja tehtiin, loikoiltiin auringossa ja sitten olikin aika pakata teltta kasaan. Kamat jätettiin narikkaan, sillä meillä oli melko tiukka aikataulu, jotta ehdittäisiin junaan. Ja junaan ehdittiin, taksilla taas mentiin ja junassa nukahdettiin. Väsyneinä, mutta erittäin tyytyväisinä. Itse festarialueella nähtiin Marjut, jonka kanssa käytiin fiilistelemässä Antti Tuiskua. Lämpöä oli ja kyllä sitä aikalailla paahtoi. Onneksi aurinkorasvaa oli mukana, joten itse selvisin palamiselta kunnialla.

// Aurinkolasit: Nelly.com // Toppi: Hollister // Farkkushortsit: Zara // 

Kyllä se vain oli ihanaa päästä kotiin. Arvostus arkisia asioita kohtaan kyllä kasvoi. Suihku, sänky ja kylmää juotavaa oli alkanut jo olla ikävä. Puhumattakaan siitä sisävessasta. Alkoivat huussit nimittäin pikkuhiljaa etoa, varsinkin siellä leirintäalueella olevat. En silti vaihtaisi tuota telttailua mihinkään, kyllä se tuohon kuuluu. Ja tosiaan, ei todellakaan ollut mitään kamalaa, yöt ei ollut tuskaisen kuumia ja muutenkin jäi itselle ainakin hyvä fiilis siitä. Tietenkin sää oli täysin meidän puolella, joten tuurillahan tuo mentiin. Loppuun vielä festareiden yksi lemppari biiseistä ja sitten suljetaankin tämä asia.

Mites teidän festarikesä, onko festareilla tullut käytyä, vai vasta tuloillaan?