Oi, enää yksi viikko töitä ja sitten minäkin pääsen vihdoin lomalle! Viikon rutistukset siis jäljellä ja sitten voi ainakin pariksi päiväksi heittää jumppajutut narikkaan. Vain hetkeksi tosin, mutta on sekin jo jotain! Varsinkin kun tuli vietettyä tiiviit kaksipäivää Tampereella tuomaroidessa. Ja eihän se nyt mennyt kuin strömsössä... Ehei.
Aamulla oli aikainen lähtö kotoa, 6:20 oltiin jo odottamassa bussia pysäkillä. En edes tiedä tuliko yöllä nukuttua, kun tuo unirytmi on aivan sekaisin ollut tässä viimeaikoina. Inkakin muistutti, että tuli herättyä tuossa n. 7h aikaisemmin kuin minä normaalisti herään. Tottahan se on. Silti ei ollut aamulla minkäänlaisia vaikeuksia, vaikka sitten itse auton kyydissä kohti Tamperetta tulikin vähän pilkittyä.
Pirkkahallissa, jossa Voimistelupäivät tänä vuonna järjesteltiin, oltiinkin sitten siinä 9:00 aikoihin. Melko tyhjää oli vielä ja ensimmäisten joukossa käytiin hakemassa passit. Vähän oli siinä mutkia, kun eivät ensiksi löytäneet minun nimeäni, mutta onneksi saatiin kuitenkin se hoidettua. Ja sitten olikin aika mennä katselemaan kisapaikkaa, vaihtaa tuomarointi vaatteet päälle ja kokoukseen. Vaikka aluksi paikka oli aika tyhjillään, niin kyllä sitä hälinää riitti. Ja päivän edetessä se vain kasvoi, joten kun tuomarointi velvollisuudet oli hoidettu, niin ihan mielelläni vaihdoin mukavempiin ja Judan mukana lähdin Särkänniemeen.
Uudet Zaran pökät oli jalassa ja pakko kyllä vain todeta että hyvä ostos oli. Jotenkin tuntuvat vain niin omiltaan että en malta odottaa vielä lämpimämpiä säitä, kun ei tarvitse vuorautua neuleeseen tai nahkatakkiin. Sillä vaikka sainkin laittaa arskat päähän, niin ai että se tuuli oli kylmä! Ei siis ihme, että nyt ääni vähän käheänä ja kurkkukipeänä ollaan. Oma vika, liian vähän vaatetta selkeästi oli päällä. Mutta jotenkin sitä ei vain siinä hetkessä tajua. Ensin on vähän viileä, mutta kun tuuli loppuu niin on taas kuuma. Suomen kesä.
Särkänniemessä oli kyllä hauskaa ja vähän jäi harmittamaan ettei ranneketta ostettu. Toisaalta mieluummin säästää sitä rahaa ja kyllä siinä vähän juteltiin, että nyt lomalla tultaisiin sitten kavereiden kanssa. Tuli siinä muisteltua sitä viime kertaa Särkänniemessä, joka taisi olla silloin 6-luokalla eli 9 vuottta sitten. Vanha, vanha vai vanha? No, onneksi Särkänniemessä ei mitään ikärajaa ole ja laitteetkin on sitä tasoa, että eiköhän jännitystä löydy. Minulle ainakin niissä kummitusjunissa, jota ei muuten taidettu nähdä? Kai siellä nyt sellainen on...
Aika nälkä oli ehtinyt tulla, joten ruokapaikka etsittiin Judan kanssa valmiiksi, kerättiin tytöt kasaan ja syömään. Midhill-burgerit oli kyllä niin hyviä ja täyttäviä! Lasten annoskin olisi riittänyt, mutta ei sitä voinut tietää minkä kokoista oli. Ja vaikka kuvassakin annos ei kummoiselta näytä, niin tuo mehukas pihvi täytti kyllä vatsan. Kuitenkin sain kun sainkin annoksen syötyä, tiukkaa tosin teki. Niin hyvää kuitenkin oli, että ei voinut jättää syömättä.
//Aurinkolasit: RayBan/T-paita: Bershka/Kello: Marc by Marc Jacobs/Boyfriend-farkut: Zara/Kengät: Converse//
Hotellille tulikin sitten illalla saavuttua Artemin kyydillä, joten ei tarvinnut niillä julkisilla alkaa säätämään. Aika poikki sitä oltiin ja kun sitten siinä tiskillä kävikin ilmi että huoneen varauksessa oli ollut ongelmia, niin lievä epätoivohan siinä iski. Onneksi Cumuluksen virkailija oli todella mukava ja ymmärtäväinen, joten saatiinkin sitten minulle huone. Eli ei tarvinnut lähteä telttaa ostamaan.
Onneksi Tampereella on tullut käytyä tarpeeksi usein, että joksenkin tuttua aluetta oli. Joten hetken siinä kun oli tullut makoiltua (vihdoin!) niin jalat alle ja kauppaan. Huomasi kyllä kuinka tuo yksinvietetty hotelli yö teki hyvää. Pois kaikesta ja sai olla ihan rauhassa. Koneenkin olin jättänyt Helsinkiin ja vaikka tavallaan se ärsytti, niin pakko sanoa, että ihan hyvä asia se taisi olla. Pientä lomaa siitäkin.
Lauantai alkoikin aamupalalla hotellissa, joka oli aivan täynnä ihmisiä. Tungokset ahdistavat minua aina, joten ei siinä hirveesti tullut nautittua. Nopeasti aamupala suuhun ja takaisin omaan huoneeseen turvaan. Harkitsin, että olisin herännyt todella aikaisin ja mennyt syömään, mutta koska unet vei voiton, niin tulikin siinä sitten vähän kärsittyä. No, oma moka.
Päivä menikin ihan tuomarointia täynnä taas. Aika hektistä oli, mutta toisaalta se siinä olikin niin hauskaa. Tiivis tuomariporukka meitä oli niin ehkä siitäkin se hauskuus johtui. Siitä sitten melkeinpä heti olikin lähtö bussilla kohti Tampereen rautatieasemaa. Ja siellä odottikin sitten yllätys: juna Helsinkiin oli peruttu. Loistavaa, tätä siinä sitten kaipasikin! No, eipä muuta kuin lipunmyynti tiskille kysymään että mitäs nyt. Lippu seuraavaan Helsinkiin lähtevään junaan tuli onneksi saatua ja lopulta kotiin päästyä.
Kuten jo tullut todettua niin vaikka vähän epäonnea olikin matkassa, niin hauska reissu oli. Vaikka siinä epätoivoa iski, niin ei kertaakaan tullut sellaista hermostunutta/nuutunutta oloa. Taisi olla ihan hyvä veto lähteä tuonne Tampereelle työhommiin, siinä saikin loppujen lopuksi mieli levätä ja nauttia siitä yksinäisyydestä. Nyt ehkä sitten jaksaa tämän tulevan viimeisen viikon vetää loppuun asti. Työtunteja nimittäin tulee kertymään tuona viikkona aikalailla. Nyt perheen kanssa syömään ja nauttimaan hetken tästä vapautuneesta fiiliksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!