Monet läheiseni tietävät, että minulla on jokin "pakkomielle" ripsiin. Olen aina halunnut että ne ovat pitkät ja tummat. Itselläni siis näin ei ole ollut, vaan päinvastoin, ne ovat olleet lyhyet ja vaaleat. Sopivat siis täydellisesti tummatukkaiselle tytölle. Ehei...
Kuinka olenkaan kateellisena katsonut veljeni pitkiä ripsiä. Kuinka katson edelleenkin ihmisten ripsiä. Ja ai että kuinka niitä kadehdinkaan. Niinpä sitten 2012 kesällä laitoinkin ripsienpidennykset. Aluksi siis ihan vain kaupasta ostetut tupsut kaveri laittoi. Mutta siitä se sitten lähti. Ja näytti ihan oikeasti siltä ettei loppua näkyisi.
Ihan kunnon ripsienpidennykset hankin siinä alkusyksyllä. Ja jäin niihin kyllä koukkuun. Ja melko pahasti. Siis ai että sitä rahamäärää mitä niihin upposikaan. Ja vielä kaiken lisäksi kun loppua kohden piti olla kaarevammat ja pidemmät.
Sitten se meni muutenkin siihen, että sen melkein kuukauden sijaan kävin huoltamassa niitä parin viikon välein. Ai että lompakko tykkäsi. Sekä se, että varoin niitä koko ajan. Tuntui että aina sai olla harjaamassa ja laittamassa ojennukseen. Välillä jopa ärsytti niin paljon, että olisi tehnyt mieli repiä silmistä irti. Ja välillä oli sitten niitä päiviä, että rakastin pidennyksiä yli kaiken.
Tätä rumbaa jatkui siis vuoden verran. Sitten vain jotenkin päässä jysähti. Ei enää. Niinpä vain repäsin ripsienpidennytkset päästäni. Hyvä idea? Ei todellakaan, sillä olin lähdössä Lontooseen. Ja päähän oli jäänyt noin 10 ripseä. Loistava ratkaisu siis.
Siitä kuitenkin toipuneena henkisesti hommasin sitten ripsiseerumia. Sillä olihan niille nyt jotain tehtävä. Kukaan sellaisilla säällittävillä nysillä voisi elää. Varsinkaan tällainen ripsi-friikki.
Jäin siis koukkuun. Ja pahasti. En voinut olla edes viikkoa ilman pidennyksiä. En jotenkin enää ollut omaitseni ilman niitä. Laskin tuossa yhtenäpäivänä, että minulla meni noin 1040e pelkästään ripsiin. Eihän se nyt mitään järjettömiä summia ole, mutta kuitenkin mielestäni sen verran iso summa, että sitä kannattaa miettiä.
Olihan niissä ripsissä vaikka mitä hyvää, vaikka olenkin vähän negatiivisesti puhunut. Helpottihan se aamulla, kun pystyi vain ulos ovesta lähteä ilman minkäänlaista tälläytymistä. Kesällä pystyi muuten olla ilman meikkiä huolletta. Ja olihan siinä ihan kiva olo niiden pitkien ripsien kanssa.
Kuitenkin se on myönnettävä että minulle niitä huonoja asioita oli loppujen lopuksi enemmän kuin hyviä. Suihkussa käyminen oli ihan hirveää. Aamuisin herääminen, kun ripset oli ihan rähmässä. Yhteenliimautuneiden ripsien kanssa tappeleminen aamusin. Raha.
Niinpä, vaikka ripsejä olenkin haikaillut, en sille tielle lähde. Ainakaan toistaiseksi. Jotenkin se ei vain loppujen lopuksi ollut sen arvoista. Mieluummin käytän ripsiseerumia, jolla saan ripsiin eloa. Halvempaa ja luonnollisempaa. Tiedän nimittäin että pidennyksillä homma olisi varmasti jossain vaiheessa lähtenyt lapasesta.
Tässä siis oli minun mielipiteeni sekä vähän omakokemusta noista ripsienpidennyksistä. Jotenkin rakastan ja vihaan niitä samaan aikaan. Tiedän että on paljon ihmisiä, jotka ovat täysin niien kannattajia. Kuitenkin itse koen, että ne eivät ehkä ole se minun juttuni. Mutta oli hyvä että kokeilin. Vedinhän minä siinä mielessä äärimmäisyyksiin, etten pitänyt yhtään taukoa. Se varmasti vaikuttanut.
Kuinka olenkaan kateellisena katsonut veljeni pitkiä ripsiä. Kuinka katson edelleenkin ihmisten ripsiä. Ja ai että kuinka niitä kadehdinkaan. Niinpä sitten 2012 kesällä laitoinkin ripsienpidennykset. Aluksi siis ihan vain kaupasta ostetut tupsut kaveri laittoi. Mutta siitä se sitten lähti. Ja näytti ihan oikeasti siltä ettei loppua näkyisi.
Ihan kunnon ripsienpidennykset hankin siinä alkusyksyllä. Ja jäin niihin kyllä koukkuun. Ja melko pahasti. Siis ai että sitä rahamäärää mitä niihin upposikaan. Ja vielä kaiken lisäksi kun loppua kohden piti olla kaarevammat ja pidemmät.
Sitten se meni muutenkin siihen, että sen melkein kuukauden sijaan kävin huoltamassa niitä parin viikon välein. Ai että lompakko tykkäsi. Sekä se, että varoin niitä koko ajan. Tuntui että aina sai olla harjaamassa ja laittamassa ojennukseen. Välillä jopa ärsytti niin paljon, että olisi tehnyt mieli repiä silmistä irti. Ja välillä oli sitten niitä päiviä, että rakastin pidennyksiä yli kaiken.
//Kuva favim.com//
Tätä rumbaa jatkui siis vuoden verran. Sitten vain jotenkin päässä jysähti. Ei enää. Niinpä vain repäsin ripsienpidennytkset päästäni. Hyvä idea? Ei todellakaan, sillä olin lähdössä Lontooseen. Ja päähän oli jäänyt noin 10 ripseä. Loistava ratkaisu siis.
Siitä kuitenkin toipuneena henkisesti hommasin sitten ripsiseerumia. Sillä olihan niille nyt jotain tehtävä. Kukaan sellaisilla säällittävillä nysillä voisi elää. Varsinkaan tällainen ripsi-friikki.
Jäin siis koukkuun. Ja pahasti. En voinut olla edes viikkoa ilman pidennyksiä. En jotenkin enää ollut omaitseni ilman niitä. Laskin tuossa yhtenäpäivänä, että minulla meni noin 1040e pelkästään ripsiin. Eihän se nyt mitään järjettömiä summia ole, mutta kuitenkin mielestäni sen verran iso summa, että sitä kannattaa miettiä.
Olihan niissä ripsissä vaikka mitä hyvää, vaikka olenkin vähän negatiivisesti puhunut. Helpottihan se aamulla, kun pystyi vain ulos ovesta lähteä ilman minkäänlaista tälläytymistä. Kesällä pystyi muuten olla ilman meikkiä huolletta. Ja olihan siinä ihan kiva olo niiden pitkien ripsien kanssa.
Kuitenkin se on myönnettävä että minulle niitä huonoja asioita oli loppujen lopuksi enemmän kuin hyviä. Suihkussa käyminen oli ihan hirveää. Aamuisin herääminen, kun ripset oli ihan rähmässä. Yhteenliimautuneiden ripsien kanssa tappeleminen aamusin. Raha.
Niinpä, vaikka ripsejä olenkin haikaillut, en sille tielle lähde. Ainakaan toistaiseksi. Jotenkin se ei vain loppujen lopuksi ollut sen arvoista. Mieluummin käytän ripsiseerumia, jolla saan ripsiin eloa. Halvempaa ja luonnollisempaa. Tiedän nimittäin että pidennyksillä homma olisi varmasti jossain vaiheessa lähtenyt lapasesta.
Tässä siis oli minun mielipiteeni sekä vähän omakokemusta noista ripsienpidennyksistä. Jotenkin rakastan ja vihaan niitä samaan aikaan. Tiedän että on paljon ihmisiä, jotka ovat täysin niien kannattajia. Kuitenkin itse koen, että ne eivät ehkä ole se minun juttuni. Mutta oli hyvä että kokeilin. Vedinhän minä siinä mielessä äärimmäisyyksiin, etten pitänyt yhtään taukoa. Se varmasti vaikuttanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!