VV = väsynyt viikonloppu
Ah, en voi edes sanoin kuvailla kuinka hyvältä oma sänky on tuntunut. Ei sitä tullut oltua kuin yksi yö poissa Kuortaneella, mutta silti omaa sänkyä oli jo ikävä. Tosin huomaan kyllä itse siitä, että jossain paikassa on tullut monet yöt vietettyä, kun jo ekana yönä nukkuu hyvin. Kertookohan tämä jostain, esim siitä että kolmen viikon päästä jälleen palaan sinne...?
Kuortaneelle todellakin tuli lähdettyä perjantaina aikaisin aamulla. Olin jo ihan innoissani että jes, pääsen Stockalta hakemaan yhtä lempiherkuistani, Caesar-salaattia. Ähää, Stocka olikin kiinni! Olisin tietenkin voinut tarkistaa aukioloajan etukäteen, mutta ei. Niinpä sinne käppäilin petyin ja suuntasin subwayhin. Ja hunajakaura oli loppunut. Yhyy, ei ollut minun aamuni. Olen niin sellainen, että jos aamulla tulee vastoinkäymisiä masennun. No onneksi masennus laantui kyllä nopeasti, kun Inkan kanssa sai junassa istuskella.
Leiri sujui muuten hyvin. Yksi ikävä käänne tosin oli sellainen, että yksi tytöistä tuli pahasti alas ja jouduttiin ambulanssi soittaa. Tuli sitten sellainenkin koettua. Inka hänen kanssaan sitten lähti sairaalaan ja minä jäin lopujen 12 kanssa leireilemään ja heitä rauhoittelemaan. Kuitenkin mitään vakavaa ei sattunut, joten onneksi selvittiin vain säikähdyksellä.
Lauantaina siis saavuttiin myöhään Helsinkiin. Junamatka tuntui kyllä niin pitkältä, ainoa mikä oli mielessä oli kyllä se kotiin pääseminen. Jotenkin oli ollut rankat kaksipäivää, yleensähän tuota menoa jaksaa paljon pidempää. Mutta syy varmaan ollut edellinen viikko, joka on mennyt myöhäisiin öihin Gossip Girlia katsoessa. Hehe...
Ah, en voi edes sanoin kuvailla kuinka hyvältä oma sänky on tuntunut. Ei sitä tullut oltua kuin yksi yö poissa Kuortaneella, mutta silti omaa sänkyä oli jo ikävä. Tosin huomaan kyllä itse siitä, että jossain paikassa on tullut monet yöt vietettyä, kun jo ekana yönä nukkuu hyvin. Kertookohan tämä jostain, esim siitä että kolmen viikon päästä jälleen palaan sinne...?
Kuortaneelle todellakin tuli lähdettyä perjantaina aikaisin aamulla. Olin jo ihan innoissani että jes, pääsen Stockalta hakemaan yhtä lempiherkuistani, Caesar-salaattia. Ähää, Stocka olikin kiinni! Olisin tietenkin voinut tarkistaa aukioloajan etukäteen, mutta ei. Niinpä sinne käppäilin petyin ja suuntasin subwayhin. Ja hunajakaura oli loppunut. Yhyy, ei ollut minun aamuni. Olen niin sellainen, että jos aamulla tulee vastoinkäymisiä masennun. No onneksi masennus laantui kyllä nopeasti, kun Inkan kanssa sai junassa istuskella.
Leiri sujui muuten hyvin. Yksi ikävä käänne tosin oli sellainen, että yksi tytöistä tuli pahasti alas ja jouduttiin ambulanssi soittaa. Tuli sitten sellainenkin koettua. Inka hänen kanssaan sitten lähti sairaalaan ja minä jäin lopujen 12 kanssa leireilemään ja heitä rauhoittelemaan. Kuitenkin mitään vakavaa ei sattunut, joten onneksi selvittiin vain säikähdyksellä.
Lauantaina siis saavuttiin myöhään Helsinkiin. Junamatka tuntui kyllä niin pitkältä, ainoa mikä oli mielessä oli kyllä se kotiin pääseminen. Jotenkin oli ollut rankat kaksipäivää, yleensähän tuota menoa jaksaa paljon pidempää. Mutta syy varmaan ollut edellinen viikko, joka on mennyt myöhäisiin öihin Gossip Girlia katsoessa. Hehe...
Onneksi kotona odotti veljen tuliainen, nimittäin pienoinen karkkipussi. Islantiin näihin ihastuin ja sitten olen Suomesta metsästellyt. Nyt ovat kuitenkin Suomeenkin rantautuneet ja sitä pientä ilon määrää. On minulla kyllä paras veli, kun tuollaisia muistaa ja jaksaa katsella väsynyttä kiukkuiluani. Mutta niinhän se on, että pienet ilot on niitä parhaita iloja.
Tällainen oli siis minun viikonloppu, väsynyt ja voimistelua täynnä. Tähän viikkoon mahtuu paljon tekemistä, kuten esim ennakkotehtävien tekoa. Hirveän nopeasti aika menee, eilen kalenteria selatessa alkoi oikein ahdistaa. Voisi taas aika vain mennä niin hitaasti kun lapsena....
P.S Kysymyksiä voi vielä laittaa 31.1 asti, TÄSTÄ pääsee suoraan kyseiseen postaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!