//Bleiseri: H&M/Toppi: Mango/Lompakko: Michael Kors//
//Köpis syksy 2013//
Viikko lähti mukavasti käyntiin vapaapäivällä. Siis monilta tulee valitukset maanantaista niin instagramin muodossa kuin ihan sanallisesti, mutta minä ja Inksu odotetaan niitä maanantaita. Miksi? No, ainoa vapaapäivä viikossa. Ihan vain siksi.
Maanantain kunniaksi kuitenkin itseni kotoa hilasin ja näin Ilonaa kaupungissa. Pääsin vihdoin ja viimein katsomaan tuota odottamaani elokuvaa, the Fault in out Stars. Siis kun sen kirjan olin lukenut ja siitä itku tulvasta selvinnyt (ja minä en siis kirjoissa itke) olinkin jo elokuvaa alkanut odottaa. Mutta niinhän siinä käy, että aika vierii ympärillä ja mitään ei saa aikaiseksi.
Itselleni leffa ei tainnut niin suuri järkytys olla, kuin muutamille salissa olijoille. Kirjan lukeminen auttoi estämään itkupurkaukset, mutta kyllä siinä muutama kyynel jos toinenkin tirahti. Ottakaa siis paperia lähelle, kun leffaa katsotte. Pistää kyllä herkäksi vielä pitkään elokuvan jälkeenkin...
Sitten, vähän jo on tullut vihjailtua mahdollisesta ulkomaan matkasta. Nyt on lennot ja hotelli hommattu ja parisen viikon päästä Inksun kanssa ollaan irti Köpiksen kaduilla. Käytiin tätä aluksi suunnittelemassa tiistaina, mutta koska vähän mutkia matkassa, otettiin uusiksi keskiviikkona, tällä kertaa oikein kunnon ruoan merkeissä. Forumin yläkerran Italoon siis mentiin masut täyteen saamaan.
Siinä sitten listaa lukiessa kuulin kuinka viereisen pöydän tädit (olivat oikeasti sellaisia täti-sanaa kuvaavia) puhuivat etanoista! Siinä sitten riemu repesi ja etanat tilaukseen. Oi nam! Kyllä, omaan hieman erikoisen makupaletin, mutta ai että olivat hyviä. Enkä polttanut suutakaan! Alan selkeesti edistyä tämän syömisen suhteen...
Matkakuume on kyllä nyt ihan huipussaan! Pitkäksi aikaa ei Köpikseen mennä, sillä siitä sitten parin viikon päästä häämöttää Islanti. Ja eilen tulikin mitä parhain uutinen kuultua. Annis lähtee mukaan viidentenä matkaan! Perhe, siis todellakin perhe on koossa! Olin aika lähellä ilosta itkemisestä, niin iloinen tuosta olin. Onneksi aika menee nopeasti, Köpis on kohta koluttu ja tili huutaa tyhjyyttä. Ja sitten istutaankin koneessa kohti Islantia.
Rahaa on siis nyt pistetty palamaan, ei sitä oikein tahdo oppia, ettei tuo kesä aika ole se tienausaika. Onneksi siis työt on täydessä vauhdissa ja toistaseksi vielä jaksaa, maanantain voimalla. Eli, ei se maanantai ole se pahin päivä, vaan paras päivä. Näin se elämä muuttuu. Maanantai vihaajasta, tulikin hujauksessa maanantai rakastaja!
En ole mainostamassa oman elämäni ihanuutta, mutta nyt on sanottava, että kyllä on hymyilyttänyt tämän viikon. Silti syksyn kaamosmasennunsta odottelen, kyllä se sieltä vielä tulee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!