Miksi ihmeessä kaikki puhuu perjantai 13. kun todellisuudessa se on maanantai 13. Epäonnea oli kyllä tämä päivä kerrakseen aamusta alkaen. Perjantai 13. ei kertaakaan ole tapahtunut mitään kamala. Tämä päivä oli puolestaan epäonnea täynnä.
Aamulla bussi jätti kaksi vuoroa välistä ja odotin tuolla kylmyydessä. Kun bussi viimein saapui sai eräs nainen jonkun kohtauksen ja satutti selkänsä. Kuski meinasi ajaa kolarin liittyessään motarille. Bussi päätti pysähtyä keskelle Koskelanristeystä, sillä nainen vietiin sairaalaan. Seuraavaa bussia sai taas odottaa.
Illalla omissa harjoituksissa Inksulta olkapää sijoiltaa. Sitä tuskaa oli kamala katsoa, alkoi melkein itseäkin itkettää kun näki, että toista sattui. Läheinen ystävä menetti läheisensä.
Kuitenkin vaikka kaikkea epäonnista osui tälle päivälle, ei koko päivä kamala ollut. Kouluun päästyä oli englannissa esseen kirjoitus. Kirjoitin menehtyneestä vaaristani, joka on sankarini. Se sai minut herkälle päälle, mutta silti olin todella iloinen sitä kirjottaessa. Äidinkielen vastausteksti oli odotettua parempi. Ehkä sieltä äidinkielestäkin voisi se E napsahtaa. OnePieceltä saapui kauan odotettu paketti. Äiti oli saanut ostettua kauppiksen kirjat.
//Huomenna tulee parempaa postausta tästä! Nyt tällainen sneak peak.//
Kuitenkin tästä lähtien alan tosissani varomaan maanantai 13. Olen taikauskoisita taikauskoisin, joten innolla odotan huomista ja sitä, että tämä on takana. Voimia niille, joilla muilla on ollut epäonnen maanantai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!