maanantai 25. syyskuuta 2017

SIÓFOK

Palloiltiin jälleen matkakohteiden kanssa ja mutkien, ongelmien sekä mielensäpahoittamisen kautta päädyttiin Siófokiin. Minulla ei ollut koko paikan suhteen minkäänlaisia ennakko-odotuksia, enkä halunnut liikaa ottaa mistään selvää. Tärkeintä oli vain päästä johonkin lämpimään kavereiden kanssa vähän tuulettumaan.

unkari
unkari2a unkari7a unkari1 unkari4a unkari8a unkari5a

Ensimmäinen päivä meni aivan pöhnässä. Matka Budapestista Siófokiin oli oma seikkailunsa, josta pääsee lukemaan TÄÄLTÄ. Tuon seikkailun seurauksena en perille tultaessa meinannut uskoa, että olisin sittenkin onnistunut löytämään perille. Vasta kun tuttuja kasvoja alkoi löytyä asemalta, varmistuin että oikeassa paikassa ollaan. Ja seuraavaksi oli saatava ruokaa. Muut jo päivän paikalla olleina kertoilivat paikasta minkä kerkesivät. Minulla kaikki meni aivan ohitse, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vasta illalla alkoi pöhnä hälvetä, mutta kunnollahan se loma alkoi vasta seuraavana päivänä.

Oltiin jälleen Airbnb:n kautta hommattu meille oikein kotoisa kämppä. Sijainti oli mitä mainioin, kaikkialle pääsi helposti kävellen. Omalla uima-altaalla tuli vedettyä vesijumppia ja pelailtua milloin mitäkin pelejä. Niinhän siinä sitten kävi, että epäonnisesti onnistuin vääntämään nilkkani melko pahasti. En antannut edes sen kuitenkaan hidasta lomaani. Suomeen tultua kuitenkin oli pakko käydä sitä lääkärillä näyttämässä  ja noh, sitten mentiinkin seuraava viikko kepeillä.

Ruoasta sen verran, että hintataso on kyllä todella paljon halvempaa kuin Suomessa. Taso on kuitenkin hyvin vaihtelevaa, jopa ihan laadukkaan näköisissä ravintoloissakin. Omalla kohdalla onnistuin kuitenkin tilaamaan nappivalintoja. Italialaisia ravintoloita on paljon ja saksalla sai parempaa palvelua kuin englanniksi. Tippien kanssa päästiin jälleen säätelemään, mutta siihenkin loppuloman kohdalla alettiin oppia.

Siófokissa tuli vietettyä neljä päivää, kunnes matka jatkui kohti Budapestia. Tuo määrä oli ihan sopiva, tietenkin olisihan siellä muutaman päivän vielä voinut viettää. Tekemistä ei Siófok hirveästi itsessään tarjoa, joten jos jotain kunnon aktiivilomaa nähtävyyksineen kaipaa, niin enpä oikein suosittelisi. Löhöilyksihän se nimittäin meni, ilman rantapalloja sekä noita renkaita olisi kyllä tylsyys iskenyt. Ja järveä. Balaton-järvi oli kyllä taivaallinen. Varsinkin kipeän nilkan kanssa matala järvi pelasti loman, kun pystyin osallistumaan peleihin sun muihin yhdellä jalalla. Piti vain muistaa pitää pää piilossa auringolta, sillä järvellä vierähti helposti monta tuntia. Yksi auringonpistos porukkaan osuikin, mikä muistutti siitä kuinka tärkeetä juominen, syöminen ja pään suojaaminen oikein on.

torstai 21. syyskuuta 2017

MILLAISTA OLI MATKATA YKSIN

Hungary
unkari6a
Travelling alone  will be the scariest, 
most liberating, 
lifestyle changing experience of your life.
     
Sitähän se nimenomaan oli ja näin jälkikäteen sanottuna, suosittelen että jokainen kokisi sen edes kerran elämässään. Eikä sillä matkan pituudella niin väliä, tämä omakin yksinmatkustaminen rajoittui siihen, että matkat suoritettiin yksin, mutta kohteessa oltiin kavereiden kanssa.

Aamulla olin aivan kauhuissani. Yöllä ei ollut tullut kunnolla nukuttua ja matkalla lentokentälle tarkistin monta kertaa oliko passi ja lompakko mukana, onko minulla varmasti lentolippu ja onko lento varmasti oikeaan paikkaan oikeana päivänä. Isä sanoikin autossa minua kuskatessa varovaisesti, että kyllä kaikki hyvin menee, ota vain rauhallisesti.
Lentokentällä rentouduin, laitoin ensimmäistä kertaa itse laput matkalaukkuun ja suuntasin syömään aamiaista. Tein tabletilla muutamia työhommia ja latasin viimeisiä ohjelmia Netflixistä.

Lennolla ei ongelmia ollut, unohdin täysin että matkustelin yksin. Siinä tyytyväisenä katselin Netflixistä leffaa ja taisin nukkuakin osan matkasta. Vasta kun kapteeni ilmoitti että laskeudumme pienoinen ahdistus alkoi nousta kurkkua pitkin.

Olin etukäteen katsonut miten Budapestista pääsisin Siófokiin helpoiten, mutta myös nopeiten. Aikataulu oli siis tiukka ja lentokoneesta oli päästävä nopeasti pois. En tiedä miksi oikein ajattelin noin, sillä matkalaukkuja sainkin sitten odotella. Ja odotella, joten voitte vain kuvitella kuinka monta kertaa olin päätynyt pääni sisällä siihen tulokseen että laukku oli nyt aivan varmasti kadonnut.
Ei ollut, joten pääsin pian juoksemaan lisää. Minulla oli aikaa ehtiä bussiin noin 10 minuuttia. Tuona aikana piti löytää lippupiste, pois lentokentältä sekä bussiasema. Lippupiste löytyi, mutta tietenkin jonoa oli. Katsoin kelloa kokoajan aivan kuin luulisin että sillä se aika pysähtyy. Ei muuten pysähdy. Pääsin vihdoin tiskille, sain elämäni varmasti huonointa asiakaspalvelua. Aikaa ei kuitenkaan ollut hukattavana vaan säntäsin kiireesti bussiin. Siihen kun sitten ehdin juuri ja juuri, oli aika voittaja fiilis.

Se fiilis kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin oli tullut. Ajoin nimittäin pysäkkini ohi. Pysäkin jonka vierestä olisin päässyt yhdellä junalla suoraan Siófokiin. Mutta ei väkisin. Sen sijaan päätin mennä ainoalle tutun kuuloiselle pysäkille bussilla ja ostin sitten sieltä kätevästi automaatista junalipun Siófokiin. Ainoa vain, ettei Unkarissa junalipuissa lue  muuta, kuin lähtöpaikka ja päätepysäkki. Ei mitään vaihdoista tai muista. Tämä sitten johti siihen, että matkat taittui yhden junan sijasta neljällä. Edelleenkään minulla ei ole käsitystä siitä missä kaikkialla tulikaan seikkailtua, mutta perille päästiin ja vieläpä ihan suhteellisen  nopealla aikataululla.

Joten ei, en lähtisi edelleenkään ikinä yksin matkalle. En näe siihen omalla kohdallani minkäänlaista syytä, vaan haluan mieluummin jakaa kokemukseni jonkun toisen kanssa. Silti se, että voitin pelkoni kuitenkin yksin matkaamisen suhteen on asia jota suosittelen kovasti. Pelkojen voittamista siis. Koska pelot on tehty voitettavaksi.

tiistai 19. syyskuuta 2017

#AVOCADOBURGER

#avocadoburger #avocadoburger

Tuo Storyn avokado-burgeri, ei pitäisi nälkäisenä katsella ruokakuvia.

Viikonloppu vierähti Vierumäellä leirillä ja olisin siihen kyllä tarvinnut sellaisen toipumis-maanantain. Maanantai oli kuitenkin jo monta viikkoa sitten buukattu IKEA käynnille Etun ja Inkan kanssa. Ja hyvä että olinkin koko päivän tuohon hommaan varannut, sillä meillä vierähti ihan huomaamatta viisi tuntia... Ja siis kukaan ei edes mennyt sinne mitään sellaista isoa etsimään. Isoimmat hankinnat taisivat olla minulle peili ja Etulle jakkara. IKEA on kuitenkin juuri sellainen aikuisten leikkipaikka joten tuli kyllä naurettua.

Yllä olevat kuvat on otettu muutama viikko sitten, kun nähtiin muutaman luokkalaisen kanssa pitkästä aikaa. Ravintola Storyssa olin käynyt ennenkin syömässä vohveleita, tosin heidän Kauppahallissa sijaitsevassa ravintolassa. Kampissa sijaitseva Kortteli oli kuitenkin tuohon perjantai-iltaan paljon parempi vaihtoehto ja ei tarvinnut todellakaan laatuun pettyä. Suosittelenkin kovasti tuon kyseisen ravintolan tsekkaamista, tuohon avokado-burgeriin sai myös lihan sijasta kasvistäytteen, joka myös näytti todella hyvältä. Pitänee joku kerta käydä testaamassa se!

tiistai 12. syyskuuta 2017

TÄÄLLÄ OLLAAN

Hungary Hungary Hungary

Tulikin sitten pidettyä ihan kunnon loma täältä. Loma tosiaan teki terää, hetken aikaa palloiltiin nimittäin kahden työn kanssa, joten energia ja keskittyminen meni niihin aivan täysin. Mutta nyt on tultu takaisin ja paljon on tässä "loman" aikana ehtinyt tapahtua.

Elokuun alussa sain pienen sumplimisen avulla järjestettyä itselleni viikon loman. Olin ehtinyt jo asennoitua siihen, että ulkomaan matkat tältä kesältä jäisi haaveilun tasolle. Luonnollisesti temperamenttisena ihmisenä olin myös ehtinyt harmistua, kun kaverit alkoivat matkaa suunnitella. Kun loma kuitenkin mahdollistui, olin valmis voittamaan yhden peloistani, nimittäin yksin matkustamisen. Vasta kuitenkin matkustuspäivän aamulla tajusin, että minä todella matkustaisin yksin. Autossa istui siis hyvin hiljainen ja jännittynyt Pauliina. Isältä tulikin neuvoja koko ajomatkan, mutta mieleen jäi vain se, että pää oli pidettävä kylmänä sekä ei saisi hosua. Kyllä isä tyttären tuntee, kun neuvoja antaa.

Matkasta tulee siis jälleen monta postausta ja kyllähän Flowstakin tuli muutamia kuvia räpsittyä. Ja juonipaljastuksena voin kertoa, että tulihan tuossa melkein viikko kepeilläkin kuljettua...

torstai 10. elokuuta 2017

LINTSIPÄIVÄ

Kesä pisti oikein kunnolla vauhtia alleen ja tuntuu että koko ajan on oltu menossa. Hommahan ei todellakaan helpotu tähän, vaan valmennushommien alkaessa meno ja melske vain yltyy.

2017-07-28 04.48.08 1 lintsi 2017-07-28 04.48.16 1 2017-07-28 04.48.11 1 2017-07-28 04.48.12 1 2017-07-28 04.48.14 1

Tänä vuonna pistin listaan ylös, että kesän aikana olisi Linnanmäellä käytävä. Sain Inkankin innostumaan asiasta ja meillä oli sovittuna päivä, jolloin menisimme. Muutama viikko sitten maanantaina töistä tultua kirjaimellisesti juoksin kotiin ja tempaisin Inkan huoneen oven auki. Siellä hieman väsynyt Inka olikin ja pienen ehostuksen (sekä suostuttelun) jälkeen oltiinkin harmaan sään saattelemana matkalla Lintsille. Mitä lähemmäs Lintsiä saavuttiin, sitä enemmän alkoi sisäinen lapsi nousta esille.

Harmaasta säästä huolimatta päivä meni oikein rattoisasti ja ehdottomasti meni niihin kesän lempipäivien joukkoon. Lapsena kun Lintsille oli ainakin kerran kesässä päästävä, niin tämä muutaman vuoden tauko teki tuosta käynnistä kyllä yhtä odotetun. Perinteistä oli kuitenkin pidettävä kiinni, joten ruoka nautittiin Lintsiburgerissa, Kummitusjuna sekä Kammokuja oli tsekattava läpi, vaikka kummassakin pidin silmiä kiinni ja Inka sai johdatella minua eteenpäin. Myös Taikasirkus oli käytävä läpi, ei se kyllä ole näiden vuosien varrella muuttunut juuri yhtään, enemmänkin ränsistynyt entisestään. Lopuksi vielä vohvelit, niin pystyi oikein hyvillä mielillä lähteä kotiin.